Milla Syväoja, Sanna Lindgren
Kuvat: Milla Syväoja

SuomiAreena järjestettiin kesäkuun viimeisellä viikolla 25.-28.6.2024 ja tarjolla oli jälleen mielenkiintoisia keskusteluja yhteiskunnan eri osa-alueilta. Keskiviikkona Eetunaukiolla keskusteltiin kaupunkien elinvoimasta luontopositiivisuuden näkökulmasta. Vaikka kaupunkien osuus on vain muutaman prosentin maapallon pinta-alasta, niiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 70 % eli kaupungeilla on iso vaikutus ympäristöömme. Viisi keskeistä ihmisen toimintaan liittyvää ajuria, jotka aiheuttavat luontokatoa, ovat maan sekä veden käyttö, luonnonvarojen suora hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saasteet ja haitalliset vieraslajit. Kevään aikana Lahdelle on laskettu LUT-yliopiston hankkeessa kulutusperustaista luontojalanjälkeä eli on selvitetty, minkälaista luontohaittaa kaupunki aiheuttaa hankinnoillaan. Kuusi merkittävintä asiaa, jotka luontojalanjälkeen vaikuttavat ovat elintarvikkeet, investointeihin liittyvät palvelut, lämmitys, muut palvelut, ICT-palvelut ja -laitteet sekä rakentaminen. Lahti on jo pitkään ollut edelläkävijä ilmastotyössä ja myös luontojalanjälkilaskennasta ollaan viemässä konkreettisesti asioita päätöksentekoon syksyllä.

Tarvetta muutokselle ja teoille on, mutta kuntien ja kaupunkien sekä valtiontalouden nykytilanne asettaa haasteita toiminnalle. Toisaalta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tai lisääminen ei aina edes tarvitse taloudellisia resursseja ja luonto tuo kaupunkilaisille myös esimerkiksi terveydellisiä hyötyjä, joten luontoon kannattaa panostaa. Yrityskentässäkin on havahduttu luontokadosta aiheutuviin mahdollisiin riskeihin ja herätty huomaamaan yritysten rooli niin luontokadun aiheuttajana, mutta myös ratkaisujen luojana. Yritykset haluavat olla nettopositiivisia ja siihen tarvitaan yhteistyötä niin julkisen kuin kolmannen sektorin kanssa. Tarvitaan myös mittava investointiohjelma niin Suomessa, Euroopassa kuin globaalistikin. Lahdessa yritysten halu olla mukana on myös huomattu. Luonnonsuojeluliitossakin on tehty toimia yhdessä yritysten kanssa, esimerkiksi soiden ennallistamista jo 1500 hehtaaria ja Uudellamaalla on menossa iso perinnemaisemaprojekti. Luontotyötä helpottaa, että kaupungeilla on selkeä visio ja strategia tulevaisuuden suhteen. Tärkeä rooli on myös tutkimuksella, jolla mahdollistetaan tarvittavat keinot ja työvälineet. Myös osaamisen lisääminen on oleellista.

Samaa teemaa käsiteltiin torstaina Rannan lavalla, jossa Metsä Group järjesti keskustelun uudistavasta liiketoiminnasta. Tilaisuudessa pohdittiin, että miten liiketoimintaa ja rakennettua ympäristöä voidaan muuttaa luontoa säästävämmäksi. Tulevaisuudessa ihmisen toiminta ja siten myös liiketoiminta täytyy sopeuttaa luonnon rajoihin. Tarvitaan ajattelutavan muutos. Ennen luonto on ollut ilmainen resurssi ja nyt sille on määriteltävä arvo. Luonto tulisi ottaa huomioon kaikessa liiketoiminnassa ja luonnolle määritelty arvo tulisi ottaa mukaan liiketoimintapäätöksiin esimerkiksi siten, kuinka arvokas puu on raaka-aineena ja kuinka arvokas metsä taas on virkistyskäytössä. Niin kauan, kun jollakin ei ole arvoa, sitä on helppo tuhlata, sen vuoksi juuri arvon määrittäminen olisi erittäin tärkeää. Metsä Groupin liiketoimintaa alettiin uudistamaan pari vuotta sitten luontoarvojen näkökulmasta. Yrityksessä pyritään muun muassa kehittämään ja valtavirtaistamaan metsänhoitomenetelmiä, jotka kasvattavat biodiversiteettiä. Uudistavan metsätalous -projektin osana on määritelty mittarit tekojen vaikuttavuudelle. Talouden näkökulmasta uudistavassa liiketoiminnassa tarvitaankin bkt:n rinnalle myös luontoon ja ihmisten hyvinvointiin liittyviä mittareita. Edessämme on systeeminen muutos, jossa markkinat ovat uusien innovaatioiden sekä teknologioiden mahdollistava alusta. Julkinen sektori taas asettaa toiminnalle ympäristöasiat huomioon ottavat rajat, jotka ohjaavat markkinataloutta toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Jotta Suomi pysyy muutoksessa mukana, myös talouspolitiikassa tarvitaan selkeä näkymä uudenlaisesta tulon- ja arvonlisäyksen maailmasta ja johdonmukaista päätöksentekoa sen tueksi. Tarvitaan myös riskinkantokykyä ja sen tueksi taloudellista vakautta. Yhteistyö sidosryhmien välillä ja monitieteisyys on tärkeää. Uusien teknologioiden lisäksi tulisi etsiä erilaisia palvelumuotoilun malleja ja panostaa korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. Uudet innovaatiot ja liiketoimintamallit ovat tärkeä askel uudistavassa liiketoiminnassa. Siis sellainen ajattelu, että panostetaan nyt, niin se kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Tämä johtaa väistämättä myös siihen, että syntyy uusia toimialoja, mutta toimialoja myös häviää, jotkut voittavat, toiset häviävät. Julkisen vallan roolina ohjauksen lisäksi on koulutuksen ja tutkimuksen rahoittaminen. Tulee löytää tavoite: juuri tälle pohjalle haluamme rakentaa. Systeemi on juuri niin vahva kuin sen heikoin osa eli eriarvoistumisen ehkäisyyn ja erityisesti nuorien hyvinvointiin tulisi myös panostaa.

Keskiviikkona Eetunaukiolla Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin järjestämässä tilaisuudessa ääneen pääsivätkin nuoret, jotka keskustelivat tulevaisuudesta, kestävästä kehityksestä, ilmastokriisistä ja luontokadosta. Ilmastoasioista käytävä keskustelu ei heitä pelota. Aihe on vakava, mutta uskoa tulevaan on. Nuorten mielestä ollaan menossa oikeaan suuntaan ja tahti on viime vuosina nopeutunut. Heidän lapsuudessaan ei ympäristöasioita käsitelty juurikaan, kun nykyään esimerkiksi kierrätyksestä puhumisesta on tullut ihan arkipäivää koulussa. Kuplautuminen ja polarisaatio herättää hieman huolta, mutta keskustelu ja väittely aiheesta kavereiden kesken koetaan tärkeäksi.

Puhujina oli nuoria jokaiselta eri koulutusasteelta. Peruskoulussa kestävää kehitystä käydään läpi perustasolla, mutta lukiossa jo syvällisemmin ja jokaisessa aineessa jotenkin asiaa sivutaan. Ammattikoulussa ainakin perusasiat käydään läpi, mutta on joitakin aloja, joihin kestävän kehityksen teema ei välttämättä ole niin helposti sovellettavissa. Tällainen on esimerkiksi media-ala, jota yksi keskustelijoista opiskelee SataEdussa. Vuosittain ammattiin opiskeleville nuorille järjestettävässä Taitaja-kilpailussa teemana tosin tänä vuonna oli kestävä tulevaisuus, joka näkyi myös media-alan kilpailutehtävässä. Mukana oli myös Satakunnan ammattikorkeakoulusta rakennuspuolen opiskelija ja hän kertoi, että meillä ei juurikaan ole erillisiä opintojaksoja ympäristötietouteen liittyen, mutta aihetta käsitellään lähestulkoon kaikissa ammattiaineissa. Yliopistotasollakin kestävän kehityksen teemat näkyvät, mutta keskustelussa mukana ollut Rauman opettajankoulutuslaitoksessa opettajaksi opiskeleva kaipasi lisää konkreettisten taitojen opettamista esimerkiksi kiertotalouteen liittyen. Hän toivoi, että tulevaisuudessa käsityötunneilla opeteltaisiin korjaamaan vaatteita ja tehtäisiin asioita tarpeeseen.

Kaikki keskustelijat olivat sitä mieltä, että työelämässä tullaan tarvitsemaan osaamista kestävään kehitykseen liittyen ja sen toivotaan kuuluvan myös yleissivistykseemme. Toiveena on, että nuorten ei tarvitsisi kokea syyllisyyttä ilmastoasioihin liittyen. Keskustelua tulisi käydä positiivisessa hengessä ja nuorilla tulisi olla tunne, että he omilla toimillaan ovat osa ratkaisua.

Keskustelua seuratessa nousi mieleen myös kysymyksiä. Oliko keskustelun tarkoitus keskittyä vain yhteen kestävän kehityksen osa-alueeseen – ympäristökestävyyteen vai onko niin, että meidän tulisikin entisestään teroittaa kouluissa, mitä kaikkea kestävään kehitykseen sisältyy. Ympäristökestävyyteen sisältyvät asiat, kuten kierrätys, energiatehokkuus ja hiilijalanjälki on helppoja asioita mieltää kestävän kehityksen edistämiseksi. Mutta vähintään yhtä tärkeää olisi puhua vastuullisesta liiketoiminnasta, yhdenvertaisuudesta ja sukupuolisesta tasa-arvosta sekä mahdollisuuksista ylipäätään saada tulevaisuudessa laadukasta koulutusta ja työn, joka elättää. Ilman taloudellista sekä sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä emme pysty myöskään toteuttamaan ekologista kestävyyttä. Voisi kuvitella, että näitäkin asioita kouluissa opetetaan, mutta osataanko vieläkään kytkeä näitä kestävän kehityksen eri osa-alueita toisiinsa ja opettaa, että kaikki tämä ja paljon muutakin sisältyy, kestävän kehityksen sateenvarjon alle.

Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.