Jenni Nurmi ja Sanna Lindgren
CREON 2026 -konferenssi kokosi toukokuun lopussa Espooseen, Aalto-yliopiston Design Factoryyn joukon kansainvälisiä rakennusalan tutkijoita, asiantuntijoita ja kehittäjiä keskustelemaan rakentamisen tulevaisuudesta, kestävyyssiirtymästä ja alan muuttuvista toimintamalleista. Järjestyksessään kolmannessatoista, ja samalla historiansa suurimmassa CREON-konferenssissa palattiin useasti samaan kysymykseen: miten rakennusalalla siirrytään yksittäisistä kokeiluista kohti toimintamalleja, jotka todella toimivat käytännössä?
Tämä on yksi rakentamisen kiertotalouden keskeisistä kysymyksistä, ja myös RETAKE-hankkeessa olemme palanneet saman kysymyksen äärelle kerta toisensa jälkeen. Alalla on jo paljon hyviä esimerkkejä, pilotteja ja kehittämishankkeita. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin pysyvämpiä prosesseja, selkeämpiä vastuita, toimivaa markkinaa ja ennen kaikkea parempaa tietoa siitä, milloin kiertotalousratkaisu todella vähentää ympäristövaikutuksia.
Ensimmäisen päivän puheenvuoroissa nousivat lisäksi esiin erityisesti kiertotalous, uudelleenkäyttö, purkaminen, teollinen rakentaminen ja yhteistyön merkitys. Erityisesti mieleen jäivät puheenvuorot, joissa tarkasteltiin uudelleenkäytön ekosysteemejä, purkuprosesseja, kiertotalouden liiketoimintamalleja ja sitä, miten rakennusalan pitäisi muuttua, jos kiertotaloudesta halutaan tehdä aidosti toimivaa eikä vain tavoitteisiin kirjattua tahtotilaa.
Ymmärrystä tähän aihepiiriin omalta osaltaan toivat RETAKE-hankekonsortion Roosa Hakkari ja Jussi Savolainen, jotka esittelivät hankkeessa toteutetun selvityksen pohjalta kirjoitetun artikkelin Readiness of the AEC Industry to adopt Circular economy business models: Finnish Perspective keskeisiä havaintoja konferenssiesityksessään. Selvityksessä käytiin läpi keskeisiä suomalaista rakentamista ohjaavia dokumentteja, kuten RT-ohjeistuksia, määrämuotoisia sopimuspohjia ja -ehtoja, rakennusmääräyskokoelmaa sekä rakentamislakia, joista voitiin tunnistaa neljä keskeistä institutionaalisen tason tekijää: kulttuurikognitiiviset tekijät, normatiiviset tekijät sekä regulatoriset tekijät. Näiden pohjalta selvityksessä nousi esiin neljä keskeistä havaintoa:
- Elinkaarinäkökulma (mukaan lukien kiertotalous) puuttuu suurelta osin arjen käytännöistä ja vakiintuneista toimintatavoista.
- Kannustimet ohjaavat hankkeen päättämiseen elinkaariperusteisen tulonmuodostuksen sijaan.
- Tekniset varmennukset (esim. CE-merkintä ja energiatehokkuus) perustuvat edelleen neitseellisten materiaalien tuotantologiikkaan.
- Sääntely tukee uudelleenkäyttöä periaatteessa, mutta raportointijärjestelmät mittaavat edelleen jätemassaa uudelleenkäytettyjen komponenttien sijaan.
Selvityksen tulokset ovat varsin yhteneväisiä muiden konferenssissa esitettyjen havaintojen kanssa, mutta osoittavat toisaalta valitettavasti myös sen, ettei Suomessa olla miltään osin edelläkävijöitä rakentamisen kiertotalouden tai rakennusosien uudelleenkäytön edistämisessä.
Toinen päivä CREON 2026-konferenssissa puolestaan laajensi keskustelua kiertotaloudesta rakennusalan muutokseen kokonaisuutena. Päivän aikana kuultiin puheenvuoroja digitalisaatiosta, vähähiilisyydestä, korjausrakentamisesta, organisaatioiden oppimisesta, projektien johtamisesta ja uudistavasta rakentamisesta.
Saimme esimerkiksi perspektiiviä siitä, miten näihin teemoihin vaikuttaa hankkeiden kokoluokka. Norjalaisia megahankkeita käsittelevässä esityksessä nousi esiin useita tuttuja esteitä; taloudelliset reunaehdot, osaamisen ja tiedon puute, motivaatio, asenteet ja päätöksiin vaikuttava politiikka. Nämä eivät ole pieniä asioita. Megahankkeissa haasteiden kokoluokka kertautuu, mutta juuri siksi niissä on myös suuri mahdollisuus vaikuttaa. Kun rakennetaan paljon, tehdään samalla pitkäkestoisia valintoja materiaalien, energian, tilankäytön ja infrastruktuurin suhteen.
Miten rakennusala pystyy tekemään parempia päätöksiä epävarmuuden keskellä?
Molempien päivien ydinteemat tiivistyivät kysymyksiin, jotka koskevat rakennusalan muutoksen käytännön toteutusta. Miten tunnistetaan oikeat vaikutuskohdat? Miten varmistetaan, että tieto säilyy ja siirtyy hankkeesta toiseen? Miten ilmasto- ja ympäristötavoitteet saadaan mukaan riittävän aikaisin? Miten vältetään se, että kiertotaloudesta, digitalisaatiosta tai uudistavasta rakentamisesta tulee vain uusia sanoja vanhojen toimintatapojen päälle?
CREON 2026-konferenssissa kuului vahva viesti siitä, että rakentamisen kiertotalous on juuri siinä vaiheessa, jossa pelkkä innostus ei enää riitä. Tarvitaan tarkempia kysymyksiä, parempaa laskentaa, toimivampia prosesseja ja rehellistä keskustelua siitä, mikä oikeasti vähentää ympäristövaikutuksia. Tämä viesti alleviivaa myös RETAKE-hankkeen tarpeellisuutta. Kuvaamme prosesseja, tunnistamme tietotarpeita, ja tuotamme parempaa laskentaa ympäristövaikutusten vertailuun ja todentamiseen. Tätä selkeästi tarvitaan, jotta aitoa takaisinottoliiketoimintaa voidaan saada aikaan ja uudelleenkäytettäville rakennusosille luotua markkinoita.
Apulaisprofessori Olli Seppäsen Building 2030 -esitys muistutti, että rakennusalan uudistuminen vaatii tavoitteiden lisäksi mittaamista, seurantaa ja pitkäjänteistä toiminnan kehittämistä. Kuva Sanna Lindgren
Näihin kysymyksiin ei ole yhtä vastausta. Päivän perusteella suunta on kuitenkin selvä, rakennusalan kestävyysmurros tarvitsee sekä teknisiä ratkaisuja että kykyä ajatella järjestelmää laajemmin. Tarvitaan laskentaa, mutta myös tulkintaa. Tarvitaan dataa, mutta myös yhteistyötä. Tarvitaan tavoitteita, mutta myös mekanismeja, joilla opitaan ja korjataan suuntaa.
Puheenvuoroissa nousivat esiin esimerkiksi puurakentaminen, jota voidaan pitää kiinnostavana esimerkkinä, mutta sekään ei ole automaattisesti ratkaisu kaikkeen. Materiaalivalintoja pitää tarkastella tapauskohtaisesti, elinkaaren yli ja suhteessa siihen, mitä rakennuksella tavoitellaan.
Uudistava rakentaminen huomioi teknisten ratkaisujen lisäksi myös sosiaaliset järjestelmät ja ympäristövaikutukset
Päivän aikana puhuttiin myös uudistavasta rakentamisesta. Tämä käsite on kiinnostava, mutta samalla sitä täytyy käsitellä tarkasti. On helppo sanoa, että rakentamisen pitäisi olla uudistavaa, mutta vaikeampi määritellä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Riittääkö, että vähennetään haittoja? Vai pitäisikö rakentamisen aidosti parantaa ympäristön, yhteisöjen ja järjestelmien tilaa?
CREON 2026-konferenssi jätti vahvan kokemuksen siitä, että rakennusalan muutos on jo käynnissä, mutta se on kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Alalla puhutaan samaan aikaan tekoälystä, vähähiilisyydestä, kiertotaloudesta, uudistavasta rakentamisesta, projektien kompleksisuudesta ja organisaatioiden oppimisesta. Lopulta nämä kaikki linkittyvät yhteen, ja vaativat motivoituneita ihmisiä viemään asioita eteenpäin.
Julkaisemme CREON 2026-konferessista vielä kolme blogitekstiä, joissa käsittelemme konferenssin sisältöjä ja tärkeimpiä oppeja RETAKE-hankkeen näkökulmasta. Jää siis kuulolle!
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
RETAKE Rakennusalan energiatehokkaat takaisinottomallit kierto- ja elinkaaritaloudessa -hanke on EAKR Euroopan aluekehitysrahasto (2021-2027) rahoittama hanke. Työpajat ja teksti ovat RETAKE- -hanketta, jonka tavoitteena on pidentää rakennusten ja rakennustuotteiden elinkaarta sekä edistää rakennusalalle uudenlaisia, kiertotalouteen perustuvia liiketoimintamalleja.