Sanna Lindgren ja Jenni Nurmi
CREON 2026-konferenssin oppeina voidaan todeta, ettei rakennusalan kestävyysmurros ole vain tekninen optimointitehtävä. Siihen liittyy myös tiedonhallintaa, yhteistyötä, johtamista, oppimista ja hyviä päätöksiä.
Tämä näkyi erityisesti puheenvuoroissa, joissa käsiteltiin asuntokannan korjaamista vähähiiliseksi. Rakennusten hiilestä irrottaminen ei ole yksinkertainen tekninen harjoitus, jossa valitaan vain energiatehokkaampi järjestelmä tai parempi materiaali. Kyse on viheliäisestä ongelmasta, jossa rakennukset, käyttäjät, talous, sääntely, olemassa oleva rakennuskanta, osaaminen ja käytännön toteutus kietoutuvat yhteen.
Siirtymä tarvitsee rakennuksia, mutta myös käyttäjiä. Rakennus ei muutu vähähiiliseksi pelkästään suunnittelupöydällä, jos sen käyttö, ylläpito ja omistajuus eivät tue samaa tavoitetta.
CREON 2026-konfrenssissa puhuttiin myös siitä, miten ilmasto- ja ympäristötavoitteet saadaan mukaan hankkeiden varhaiseen suunnitteluun. Tämä on rakennusalalla aivan keskeinen kysymys. Mitä aikaisemmin tavoitteet asetetaan, sitä paremmat mahdollisuudet niillä on vaikuttaa aidosti ratkaisuihin. Jos ilmasto- ja ympäristönäkökulmat tuodaan mukaan vasta silloin, kun keskeiset päätökset on jo tehty, ne jäävät helposti jälkikäteiseksi tarkastukseksi.
Rakennusalan muutos ei siis ole vain työkalujen käyttöönottoa. Se on myös organisaation kykyä muuttaa toimintatapojaan. Jos tieto jää yksittäisten ihmisten, hankkeiden tai järjestelmien sisään, se ei vielä muuta alaa. Tieto alkaa vaikuttaa vasta, kun se kytkeytyy johtamiseen ja yhteisiin käytäntöihin ja päätökset nojaavat tähän tietoon.
Sama koskee kaikkea vähähiilistä ja kiertotalouteen liitettyä rakentamista. Hyvältä kuulostava ratkaisu ei vielä riitä, jos sen vaikutuksia ei tunneta.
Tämä ajatus yhdistyi myös esityksiin, joissa käsiteltiin materiaalivalintojen vaikutusta rakentamisen päästöihin sekä työmaiden hiilenhallintaa. Rakennusalan ilmastotyössä tarvitaan jatkuvan parantamisen mekanismeja. Yksittäinen laskelma tai tavoite ei vielä muuta toimintaa, jos se ei johda oppimiseen, seurantaan ja parempiin valintoihin seuraavissa hankkeissa.
Ilmastosääntely kiristyy, mutta myöskään sääntely ei yksin tee rakennusalasta vähähiilistä. Se voi vauhdittaa muutosta ja asettaa yhteisen minimitason. Sen lisäksi tarvitaan osaamista, menetelmiä, tietoa ja kykyä tarkastella laajempia järjestelmävaikutuksia. Rakennukset eivät ole irrallisia tuotteita, vaan osa energia-, materiaali-, talous- ja käyttäjäjärjestelmiä.
Uudet menetelmät, digitaaliset työkalut, vähähiiliset ratkaisut ja kiertotalouden toimintamallit eivät siirry käytäntöön itsestään. Jonkun täytyy osata käyttää niitä, kyseenalaistaa niitä ja soveltaa niitä oikein. Tarvitaan myös kykyä tunnistaa, milloin ratkaisu todella vähentää päästöjä ja milloin vaikutuksia vain siirretään toiseen elinkaaren vaiheeseen, toiseen organisaatioon tai toiseen maahan.
Ehkä juuri siinä on CREON 2026-konferenssin tärkein viesti. Rakennusalan tulevaisuus ei ratkea vain sillä, mitä rakennetaan, vaan myös sillä, miten opitaan rakentamaan toisin.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
RETAKE Rakennusalan energiatehokkaat takaisinottomallit kierto- ja elinkaaritaloudessa -hanke on EAKR Euroopan aluekehitysrahasto (2021-2027) rahoittama hanke. Työpajat ja teksti ovat RETAKE- -hanketta, jonka tavoitteena on pidentää rakennusten ja rakennustuotteiden elinkaarta sekä edistää rakennusalalle uudenlaisia, kiertotalouteen perustuvia liiketoimintamalleja.