Kari Lilja, Sirpa Sandelin, Sanna Lindgren, Mari Kujala, Jarkko Heinonen
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Vuosi sitten en arvannut, kuinka poikkeava kuluneesta vuodesta ja seuraavasta joulusta olisikaan tuleva. Tuskin kukaan sitä silloin tiesi, ja vain ani harva saattoi arvatakaan. Joulusta on tulossa poikkeava, koko kansakunnan mieliin painuva, samalla tavoin kuin sotajouluista, suurien lamojen ensimmäisistä jouluista ja Tapanin myrskyn tai suuren tsunamin sävyttämistä jouluista, joista puhutaan pitkään, ja joiden avulla mitataan jopa aikaa.
Aikaa ennen koronajoulua ja aikaa koronajoulun jälkeen.
Todella poikkeukselliseksi tämän tekee se, että jopa kansalaisten mahdollisuuksia matkustaa läheistensä luokse jouluksi saatetaan rajoittaa valtiovallan rajoituksilla tai ainakin suosituksilla. En tiedä, mentiinkö edes sota-aikana rajoituksissa niin pitkälle. Ainakaan en ole kuullut. Pikemminkin kansalaisia suositeltiin siirtymään pommituskohteina olleista kaupungeista ja taajamista turvallisemmalle maaseudulle, jossa useimmilla oli sukulaisia ja paikka, johon mennä.
Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Jälleen.
Paitsi koronaa, ensi vuoden mielenkiintoisuutta – rakentamisen kannalta – korostavat monet muutkin haasteet. Rakentamista koskeviin säädöksiin, asetuksiin ja ohjeisiin tulee muutoksia vuoden vaihteessa. Näihin muutoksiin palaamme ensi vuoden alussa. Toinen jatkuvasti haastava alue, teknologia, on kehittynyt koko ajan niin suunnittelun, rakennustuotannon, talotekniikan kuin logistiikan puolella, mikä asettaa kasvavia vaatimuksia alan eri ammattilaisten osaamiselle. Enää ei riitä, että kirves pysyy kädessä, mitat ovat millin tarkkuudella ja kuva löytyy klubiaskin kannesta.
Ei.
Ammattilaisen on jo ihan perustasolla, rakennusmiehenä, pystyttävä tulkitsemaan monitasoisia piirustuksia, lukemaan sanallisia työnkuvauksia, ohjeita ja määräyksiä sekä kirjoittamaan kuvauksia tehdyistä töistä ja havaituista poikkeamista esimerkiksi materiaaleissa. Jos hän ei pysty sitä tekemään, hän voi joutua kantamaan vastuun jonkun muun tekemästä virheestä. Isommilla työmailla ja isompien työnantajien palveluksessa vaaditaan jo nyt kohtuullista kielitaitoa. Rakennusmiehen, jopa hantlankarin, tulisi pystyä kommunikoimaan englanniksi, vähintään ymmärtämään annetut ohjeet ja tekemään yhteistyötä esimiestensä ja usein monesta maasta tulleiden työtovereidensa kanssa. Siinä ei ehkä ihan pärjää pelimaailmasta hankitulla sota- ja taistelusanastolla.
Työmaat ovat nykyään yllättävän kansainvälisiä.
Kielitaitokaan ei yksin riitä. Digitalisaatio on jo nyt työmailla. Eikä se tarkoita pelkästään laskenta- ja suunnitteluohjelmia, vaikka se harhakuva tuntuukin elävän tiukassa. Työmaille on tullut lainsäätäjän kiristyneiden vaatimusten myötä henkilöseurantaa. Vastaavien mestarien ja työmaapäälliköiden on oltava selvillä siitä, keitä työmaalla kulloinkin on, missä roolissa ja kenen palveluksessa he ovat, sekä mikä on heidän verostatuksensa. Jos nämä eivät ole selvillä, lasku lankeaa tilaajalle ja valuu sopimusketjua pitkin alaspäin. Työmaan seuranta ja hallinta on sekin jo pitkälle digitalisoitua. On mobiilit kirjautumiset, työajanseurannat ja raportoinnit paikannuksineen. Tiedot näistä kulkevat sekä palkanmaksuun että urakkaseurantaan aliurakoitsijoiden osalta. Projektiseuranta, valmiusasteen laskenta, laadunvarmistus ja rakennusvalvonta hyödyntävät näiden lisäksi toimittajien järjestelmiä, mobiileja vastaanottokuittauksia ja RFID-tageihin ja viivakoodeihin perustuvia tuotetiedon hallintajärjestelmiä.
Tämä tietysti edellyttää, että yrityksillä ja niiden työntekijöillä on riittävä ja oikea osaaminen.
Työmailla tulee olemaan yhä enemmän myös työkoneita, jotka hyödyntävät erilaisia taustajärjestelmiä, kuten paikkatietokantoja, tuotetietokantoja ja vastaavia. Autonomisten kuljetusrobottien yleistyminen on nurkan takana. Vaarallisimpia tehtäviä tekevät yhä enemmän robotit. Yhteistyö niiden kanssa vaatii sääntöjen ja ohjeiden tarkkaa tuntemista, vaikka ei itse robottia käyttäisikään. Vaikka sääntöjä ja ohjeita yhä enemmän harjoitellaan pelillisesti, ei se vähennä lukutaidon merkitystä. Päinvastoin. Mitä monimutkaisemmista asioista on kyse, sitä enemmän vaadittavissa taidoissa korostuvat tekstin ymmärtäminen ja myös kyky tuottaa ymmärrettävää tekstiä.
Mutta digitalisoituminen ei rajoitu pelkästään rakentamiseen toimintana. Myös toiminnan kohteet ja käyttäjät ovat saman muutoksen edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennukset on suunniteltava ja toteutettava niin, että uuden ja osin vielä tuntemattomankin tekniikan käyttöönotto ja käyttö ei estyisi tai vaikeutuisi kohtuuttomasti. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi radioteiden esteettömyyttä, johtokanavia, joissa on riittävästi tilaa uusille kaapelimuodoille, häiriötöntä sähköistystä ja koneistusta…
Tekninen kehitys haastaa sekä tulevat ammattilaiset että heidän opettajansa.
Nopea kehitys korostaa myös jatkuvan oppimisen merkitystä. Tiedot ja taidot, jotka olemme oppineet kymmenen – viisitoista vuotta sitten, ovat tänään suurelta osaltaan auttamatta vanhentuneita. Tänään opetettava on huomenna menneen talven lumia.
Kulunut vuosi on osoittanut sen, että vaikka tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen epäkiitollista, mahdollisena pidettävän ennakointi on mahdollista ja kannattavaa. Ja teknologian jatkuva kehittyminen on ollut, ei vain mahdollista, vaan äärimmäisen todennäköistä koko ihmiskunnan historian ajan. Tänäkin jouluna pukki kantaa koteihin elektroniikkaa, jota joku vuosi sitten oli saatavilla vain tieteiskirjoissa. Niitäkin muuten kannattaa lukea. Nyt ilmestyvistä scifi-genren teoksista voi saada aavistuksen siitä, miltä maailma voisi näyttää jouluna 2030.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla