Mari Kujala ja Paula Salminen
Pohjoismaat ovat tehneet tiivistä ympäristöyhteistyötä jo useita vuosia. Pariisin ilmastosopimuksen myötä ilmastomuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kiertotalouden edistäminen ovat nousseet keskeisiksi yhteistyöaiheiksi. Vuonna 1971 perustettu Pohjoismaiden ministerineuvosto on pohjoismaiden parlamenttien välinen elin, jossa ympäristö- ja ilmastoasioista vastaavat eri maiden ympäristöministerit. (Ympäristöministeriö www-sivut, 2021)
Ympäristöministeriön 20.4.2021 järjestämässä vuosiseminaarissa Ympäristöministeriön Rakennetun ympäristön osaston erityisasiantuntija Matti Kuittinen kertoi, että Pohjoismaiden ministerineuvosto on esittänyt toiveen samansuuntaisesta vähähiilisen rakentamisen säädöskehityksestä eri Pohjoismaiden kesken. Tämän vuoksi vuosina 2021–2024 on käynnistymässä elinkaarilaskentaan liittyvä Pohjoismaiden välinen projekti Nordic LCA. Tarkoituksena on tukea pohjoismaisen politiikan päästötavoitteiden toteutumista ja yhteensovittaa Pohjoismaiden lainsäädäntöä ottaen huomioon digitaalisuuden merkityksen vähähiilisen rakentamisen työkaluna. Pohjoismaissa voimaan tulevat lainsäädännöt saattavat siis heijastella myös Suomen tulevaa vähähiilisen rakentamisen käytäntöä. Tämän vuoksi onkin aiheellista katsastaa, missä vaiheessa me olemme ja miten pohjoiset naapurimaamme ovat linjanneet vähähiilisen rakentamisen tulevaisuudessa.
Suomi
Suomessa säädösten linjaaminen on vielä kesken. Sanna Marinin hallitusohjelma (2019) asetti tavoitteen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaa tilannetta, jossa kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa. Vuonna 2017 Ympäristöministeriön kehittämässä vähähiilisen rakentamisen kolmivaiheisessa tiekartassa olemme tällä hetkellä vaiheessa kaksi, jossa on tarkoitus laatia vähähiilisen rakentamisen ohjausjärjestelmä. Seuraavassa vaiheessa eli vaiheessa kolme on tarkoitus ottaa vähähiilisen rakentamisen ohjaus käyttöön vuoteen 2025 mennessä.
Suomessa lähivuosina kaikkiin luvanvaraisiin rakennushankkeisiin on esitettävä pakollinen rakennuksen ilmastoselvitys rakennusluvan yhteydessä. Ilmastoselvityksessä määritellään rakennuksen koko elinkaaren aikainen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Alustavan suunnitelman mukaan rakennuksen päästörajat otettaisiin käyttöön vuonna 2025.
Ympäristöministeriön vaatimaan rakennuksen ilmastoselvityksen lisäksi Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus tulee myös ohjaamaan rakentamista tulevaisuudessa kohti vähähiilisempään suuntaan. Laki on tällä hetkellä poliittisen päätännän alla ja tämänhetkisen suunnitelmien mukaan MRL päivitettäisiin vuoteen 2023 mennessä.
Norja
Pohjoismaista Norjan tavoite on Suomea kunnianhimoisempi, koska sen tavoite on olla hiilineutraali maa jo vuonna 2030. Rakentamiseen liittyvät säädökset ovat vielä harkinnassa. Hiilijalanjäljen laskenta tulisi alustavasti pakolliseksi vain julkisissa hankkeissa. Tarkempia ajankohtia raja-arvoihin ei ole vielä määritelty.
Islanti
Islannin tavoite puolestaan on olla hiilineutraali vasta vuonna 2040. Islannissa vähähiilinen rakentaminen on vasta selvitysvaiheessa. Toimia ja säädöksiä ei ole vielä sen tarkemmin määritelty.
Ruotsi
Ruotsin tavoite on saavuttaa hiilineutraalisuus Islannin tavoin myös vuonna 2040. Ruotsissa lakisääteinen ilmastoselvitys tullaan ottamaan käyttöön jo ensi vuonna 2022. Tämä tarkoittaa, että lähes kaikilta luvanvaraisilta rakennuksilta vaadittaisiin ilmastotodistus. Rakennuksiin liittyvät raja-arvot olisi tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2028. Hiilijalanjäljen laskennassa keskityttäisiin ensiksi vain rakennusvaiheen päästöihin, johon kuuluisivat rakennustuotteiden valmistus, -tuotteiden kuljetus ja rakennustyömaalla tapahtuvat toimet. Mallissa huomioitaisiin vain lähivuosina päästöihin vaikuttavat tekijät ja malli poikkeaakin suuresti Suomen koko elinkaaren kattavasta hiilijalanjäljen laskentatyylistä. Vuonna 2028 arvioidaan päästöjen vähentyneen 20–30 % ja vuosina 2035 ja 2043 raja-arvoja tultaisiin tiukentamaan.
Tanska
Tanska on tällä hetkellä edellä muita Pohjoismaita vähähiilisessä rakentamisessa. Maa on ensimmäisenä Pohjoismaana ottamassa päästörajat käyttöön ja tulee seuraavina vuosina tiukentamaan raja-arvoja portaittain. Raja-arvojen lisäksi Tanskassa on myös käytössä vapaaehtoinen vihreän rakentamisen sertifikaatti. Tanskassa on tarkoitus käyttää yhtä kansallista arviointityökalua päästöjen ja elinkaarikustannusten määrittämiseen. Tanskassa tullaan myös huomioimaan vähähiilisen rakentamisen kohtuuhintaisuus. Lisäksi työmailla pyritään vähentämään hukkamateriaalien syntyä ja tavoitellaan päästöttömyyttä. Edellä mainittujen lisäksi turvallisuus ja terveellisyys ovat tärkeitä tavoitteita kuten myös vähähiilisten rakennusmateriaalien käytön lisääminen.
Tanskan lainsäädäntö on linjannut raja-arvot niin, että vuonna 2023 yli 1000 m2 uusilla rakennuksilla hiilidioksidipäästöt saavat olla korkeintaan 12,0 kgCO2e/m2 vuodessa. Vuonna 2025 raja-arvo on 10,5 kgCO2e/m2 vuodessa ja se koskee kaikkia rakennuksia. Vuonna 2027 raja-arvo on 9,0 kgCO2e/m2 vuodessa ja vuonna 2029 raja-arvo on 7,5 kgCO2e/m2 vuodessa. On kuitenkin huomioitava, että kyse on alustavista arvioista, jolloin muutoksia ja tarkennuksia saattaa tulla vuosien aikana.
Tanskan raja-arvojen määritys muistuttaa Suomen mallia. Tanskassa rakennuksen päästöjä arvioidaan 50 vuoden ajalta. Aivan kuten Ruotsissa, rakennusvaiheessa huomioidaan rakennustuotteiden valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ja rakennustyömaan aiheuttamat päästöt. Suomen mallin tapaisesti Tanskan päästölaskennassa huomioidaan rakennuksen käytönaikaiset päästöt. Rakennuksen elinkaaren loppuvaiheessa jätteen käsittely ja loppusijoituksen aiheuttamat päästöt kuuluvat Tanskan laskentaan mukaan. Suomessa ei vielä ole määritelty tarkempia päästörajoja, mutta on hyvin todennäköistä, että Suomen malli tulisi muistuttamaan Tanskan portaittaista raja-arvon määrittämistä. (Rakennuslehti.fi, 2021)
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.