Sanna Lindgren
Nykyisessä globaalissa taloudessa tuotteet valmistetaan usein yhdessä maassa ja kulutetaan toisessa, mikä tekee hiilipäästöjen laskemisesta haastavaa. Perinteisesti päästöt on kohdistettu tuotantomaihin, mutta tämä malli ei huomioi sitä, että monet kehittyneet maat ulkoistavat suuren osan päästöistään tuontituotteiden kautta. Esimerkiksi Kiina vastaa merkittävästä osasta maailman tuotantopäästöjä, vaikka sen tuotteita kulutetaan pääasiassa länsimaissa (kuva 1). Tämän vuoksi olisikin tarpeen harkita siirtymistä kulutuspohjaiseen malliin, jossa päästöt kohdistetaan siihen maahan, jossa tuotteet lopulta kulutetaan. Tämä voisi tarjota oikeudenmukaisemman ja realistisemman kuvan maiden todellisesta hiilijalanjäljestä ja kannustaa kestävään kulutukseen
CO₂-päästöjen jakautuminen valtioiden kesken vuonna 2021. Punaiset maat ovat tuontiylijäämämaita ja siniset maat vientiylijäämämaita. Viennin ja tuonnin keskittyminen tiettyihin maihin ja maanosiin osoittaa globaalin kaupan merkityksen päästöjen jakautumisessa. (Our World in Data 2023a)
Nykyisen laskentamallin haasteet
Perinteinen alueelliseen vastuunjakoon perustuva hiilipäästöjen laskentamalli kohdistaa päästöt tuotantomaihin. Tämä malli, jota käytetään laajasti esimerkiksi YK:n ilmastosopimuksissa, jättää huomiotta globaalin kaupan vaikutukset ja sen, miten tuotteet kulutetaan usein eri maassa kuin missä ne valmistetaan (IPCC 2006, 4–5).
Kulutukseen liittyvien päästöjen näkökulmasta on kuitenkin selkeää, että suuret taloudet, kuten Yhdysvallat ja Euroopan maat, ovat ”päästöjen tuojia”, eli niiden kulutus johtaa tuotantopäästöihin muissa maissa (kuva 2). Wu kumppaneineen (2021) osoittivat tutkimuksessaan, että merkittävä osa kehittyneiden maiden hiilidioksidipäästöistä syntyy kehittyvissä maissa tuotetuista vientituotteista.
Euroopan maat ovat päästöjen tuojia, mikä tarkoittaa, että suuri osa niiden kulutuksesta perustuu muissa maissa tuotettuihin tuotteisiin ja niiden tuotantopäästöihin (Our World in Data 2023a).
Kulutuspohjainen laskentamalli
Kulutuspohjainen laskentamalli voisi tarjota oikeudenmukaisemman kuvan päästövastuusta. Malli huomioi tuotteiden koko elinkaaren ja kohdistaa päästövastuun kuluttajamaihin, joissa tuotteet kulutetaan, ei tuotantomaihin. Jo vuonna 2010 Davis ja Caldeira arvioivat, että jopa 23 % maailman hiilipäästöistä liittyy kansainväliseen kauppaan, mikä tekee tästä mallista erityisen ajankohtaisen.
Kulutuspohjainen laskentamalli tukee myös ilmastonmuutoksen torjunnan oikeudenmukaisuutta, sillä se paljastaa maiden todellisen hiilijalanjäljen ja korostaa kestävän kulutuksen merkitystä erityisesti kehittyneissä maissa. Terästeollisuus, joka vuonna 2019 tuotti noin 7–9 % globaaleista CO₂-päästöistä (World Steel Association, 2021), on hyvä esimerkki. Yli 70 % maailman teräksen tuotannosta tapahtuu Aasiassa (World Steel Association, 2021), terästuotannon päästöt ovat merkittäviä, mutta monet tuotteet viedään länsimaihin, joten Euroopan maiden tulisi ottaa vastuu tuodun teräksen tuotantopäästöistä.
Tekstiiliteollisuus on toinen merkittävä ala, jonka osuus maailmanlaajuisista päästöistä on noin 1,2 miljardia tonnia CO₂ vuosittain, mikä on enemmän kuin kaikkien kansainvälisten lentojen ja merenkulun päästöt yhteensä. (Ellen MacArthur Foundation 2017, 20). Suuri osa tekstiilituotannosta tapahtuu Kiinassa, Intiassa ja Bangladeshissa (Lu, 2022), mutta kulutuspohjaisessa laskennassa näiden päästöjen vastuu siirrettäisiin kuluttajamaihin, kuten Yhdysvaltoihin tai Euroopan maihin. Tämä malli kannustaisi näitä maita vähentämään kulutusta ja kehittämään kestävämpiä tuotantoketjuja.
Kulutuspohjainen laskentamalli asettaisi suuremman päästövastuun johtavien teollisuusmaiden kuluttajille. Tämä voisi edistää entisestään kestävämpien kulutustottumusten käyttöönottoa ja tukea puhtaampia tuotantoprosesseja globaalisti.
Kulutuspohjainen laskentamalli siirtäisi kulutuksen päästöt tuottajamaan sijaan tuotteita kuluttavalle maalle. Kuva Tumisu, Pixabay
Viennin päästöt ja niiden jakautuminen
Kiinan päästöt ovat noin kolmannes koko maailman päästöistä, kun lasketaan mukaan koko Aasia, vastaavat nämä maat lähes 60 %:sti maailman päästöistä. (Ritchie & Roser 2024) Kiina toimii globaalin kaupan keskuksena ja sen viennistä aiheutuu merkittävä määrä hiilidioksidipäästöjä. Kiinan vientipäästöt edustavat lähteestä ja laskentatavasta riippuen yli kymmenisen, jopa 15 prosenttia maan kokonaispäästöistä (Moran, Hasanbeigi, & Springer, 2018, s. 31; Yang et al., 2020). Yang et. al. (2020) mukaan vuonna 2012 Kiinan ulkomaisten markkinoiden päästömäärä (1 466 Mt) sijoittuivat maailmanlaajuisesti viidenneksi, heti manner-Kiinan, Yhdysvaltojen, Intian ja Venäjän kokonaispäästöjen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa päästöistä syntyy ulkomaille vietävien tuotteiden valmistuksessa. Näitä tuotteita kulutetaan pääasiassa kehittyneissä maissa.
Kun päästöjä tarkastellaan myös historiallisten päästöjen osalta, on tärkeää huomata, että teollistuneet maat, kuten Yhdysvallat ja Euroopan valtiot, ovat olleet merkittäviä hiilidioksidipäästöjen tuottajia jo pitkään. Historialliset päästöt kytkeytyvät kulutuspohjaiseen laskentaan, koska monet kehittyneet maat ovat vuosikymmenten ajan hyötyneet fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kiina alkoi kasvattaa päästöjään vasta 2000-luvun alussa, kun se liittyi Maailman kauppajärjestöön ja talouskasvu kiihtyi viennin kautta. Tämä tarkoittaa, että kuluttajamailla on merkittävä vastuu niistä päästöistä, jotka syntyvät heidän käyttämistään Kiinassa valmistetuista tuotteista. Näin ollen ilmastonmuutoksen vastuukysymyksessä ei tässäkään valossa voida katsoa pelkästään tuotantomaata, vaan myös kuluttajamaiden roolia tulee arvioida tarkemmin (Deutche Welle, 2021).
Eri maanosien kumulatiiviset päästöt vuodesta 1750 (Our World in Data 2023b).
Kansainvälinen kauppa, joka vuoksi tuotteita kuljetetaan ympäri maailmaa, lisää merkittävästi meriliikenteen ja lentoliikenteen päästöjä. Kansainvälinen meriliikenne vastaa noin 3 % maailman hiilidioksidipäästöistä (Our World in Data 2020), ja se on keskeisessä asemassa globaalien toimitusketjujen ylläpitämisessä. Samoin lentoliikenne, joka on tärkeä erityisesti kiireellisten ja arvokkaiden tavaroiden kuljetuksessa, vastaa noin 2,5 % maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta sen ilmastovaikutus on suurempi, noin 3,5–4 %, johtuen vesihöyryvanoista ja muista ilmastoa lämmittävistä kaasuista (Ritchie 2024). Esimerkiksi IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories dokumentin mukaan (2006) ”Kansainvälisten kuljetusten osalta, kuten lentoliikenne ja meriliikenne, päästöt tulee raportoida erikseen eivätkä ne sisälly kansallisiin päästölukuihin.” Näiden sektoreiden päästöt eivät näin ollen näy suoraan yksittäisten valtioiden tilastoissa, koska ne palvelevat kansainvälisiä markkinoita. Tämän vuoksi tuotantomaiden lisäksi myös globaalin logistiikan päästöt tulisi ottaa huomioon tuotteita kuluttavissa maissa, kun arvioidaan ilmastonmuutoksen kokonaisvastuuta.
Kenelle näiden tuotteiden päästöt tulisi kohdentaa? Kuva Peter_Lindenau, Pixabay
Poliittiset vaikutukset ja tulevaisuuden näkymät
Siirtyminen kulutuspohjaiseen laskentamalliin muuttaisi merkittävästi globaalin ilmastopolitiikan vastuunjakoa. Kehittyneet maat, joiden kulutus aiheuttaa merkittäviä tuontipäästöjä, joutuisivat ottamaan suuremman vastuun globaalista päästökuormasta. Kiinan kauppasuhteiden jatkuessa vahvoina myös muut Aasian maat, kuten Vietnam ja Bangladesh, ovat kasvattaneet vientiään Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Vietnamin vienti Yhdysvaltoihin on lähes viisinkertaistunut, ja Bangladeshista on tullut tärkeä tekstiilituottaja (Tulli 2024). Halvemmat työvoimakustannukset ja kaupalliset edut ovat lisänneet näiden maiden vientiä, mutta energiantuotanto on edelleen pitkälti fossiilisten polttoaineiden varassa, kuten kivihiili, öljy ja maakaasu (International Energy Agency, 2022).
Jos näiden tuotteiden päästöt kohdistettaisiin kuluttajamaihin, se kannustaisi sekä kuluttajamaita vähentämään riippuvuuttaan korkean hiilijalanjäljen tuotteista että tuotantomaita investoimaan puhtaampiin teknologioihin. Tämä kaksisuuntainen kannustin edistäisi vähähiilisiin ratkaisuihin siirtymistä ja tukisi globaalien päästöjen kestävää vähentämistä.
Kiina ja sen naapurimaat, kuten Vietnam ja Kambodža, ovat merkittäviä netto viejiä CO₂-päästöissä. Tämä viittaa siihen, että tuotanto on siirtynyt halvemman tuotannon maihin, joissa energiantuotanto perustuu suurelta osin fossiilisiin polttoaineisiin, mikä kasvattaa päästöjä per tuotettu yksikkö. (Our World in Data 2023a)
Vientituotteiden siirtäminen yhä halvemman tuotannon maihin hidastaa ilmastotavoitteiden saavuttamista ja lisää kokonaispäästöjä, sillä tuotanto siirtyy maihin, joissa päästöt per tuotettu yksikkö ovat korkeampia ja energiaintensiivisempiä (International Energy Agency, 2022). Tässä kontekstissa olisi tärkeää tarkastella myös globaalien tuotantoketjujen uudelleenjärjestelyjen vaikutuksia ilmastotavoitteisiin ja kehittää mekanismeja, joilla varmistetaan kestävien tuotantotapojen edistäminen myös matalan ja keskitulotason maissa.
Tuotantomaasta riippumatta vientituotteiden hiilipäästöjen kohdistaminen niitä kuluttaville maille voisi olla askel kohti oikeudenmukaisempaa päästövastuuta. Kulutuspohjainen laskentamalli tarjoaa selkeämmän kuvan siitä, mitkä maat todella vastaavat päästöistä. Tämä lähestymistapa voisi parantaa ilmastopolitiikan läpinäkyvyyttä, lisätä tasapuolisuutta ja edistää kestävää talouskasvua globaalissa mittakaavassa.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
Lähteet:
Davis, S. J., & Caldeira, K. (2010). Consumption-based accounting of CO₂ emissions. Proceedings of the National Academy of Sciences, 107(12), 5687-5692. Haettu lähteestä 20.10.2024.https://doi.org/10.1073/pnas.0906974107
Deutche Welle. (2021). What’s China’s role in climate change? Haettu lähteestä 20.10.2024. https://p.dw.com/p/3uQSv
Ellen MacArthur Foundation, A new textiles economy: Redesigning fashion’s future (2017).
International Energy Agency. (2022). Bangladesh. https://www.iea.org/regions/asia-pacific
IPCC. (2006). Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories. Intergovernmental Panel on Climate Change. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2006gl/
Lu, S. (2022). World textiles and clothing trade in 2021: A statistical review. FASH455 Global Apparel & Textile Trade and Sourcing. Haettu lähteestä 20.10.2024.https://shenglufashion.com/2022/12/02/world-textiles-and-clothing-trade-in-2021-a-statistical-review/
Moran, D., Hasanbeigi, A., & Springer, C. (2018). The carbon footprint of China’s exports: Accounting for CO₂ emissions in global trade. Journal of Industrial Ecology, 22(1), 28-39. https://doi.org/10.1111/jiec.12638
Our World in Data. (2020). What share of global CO₂ emissions come from aviation? Haettu lähteestä 20.10.2024.https://ourworldindata.org/co2-emissions-from-transport
Our World in Data. (2023a). Share of CO₂ emissions embedded in trade. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://ourworldindata.org/grapher/share-co2-embedded-in-trade
Our World in Data. (2023b). Share of global cumulative CO₂ emissions. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://ourworldindata.org/grapher/share-of-cumulative-co2
Ritchie, H. (2023). Aviation’s share of global CO₂ emissions. Our World in Data. Haettu lähteestä 20.10.2024.https://ourworldindata.org/global-aviation-emissions
Ritchie, H., & Roser, M. (2024). How much CO₂ does the world emit? Which countries emit the most? Our World in Data. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://ourworldindata.org/co2-emissions
Tulli. (2024). EU-USA-Kiina –ulkomaankauppa muutoksessa. Helsinki: Tulli. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://tilastot.tulli.fi/documents/179508185/203434171/EU-USA-Kiina+%E2%80%93ulkomaankauppa+muutoksessa.pdf/dca63303-85e3-67f3-676b-a1ab6c5233af/EU-USA-Kiina+%E2%80%93ulkomaankauppa+muutoksessa.pdf?t=1723203224582
World Steel Association. (2021). World steel in figures 2021. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://worldsteel.org/wp-content/uploads/Climate-change-and-the-production-of-iron-and-steel.pdf
Wu, X., Li, C., Guo, J., Wu, X., Meng, J., & Chen, G. (2021). Extended carbon footprint and emission transfer of world regions: With both primary and intermediate inputs into account. Science of the Total Environment, 145(2), 4592-4601. Haettu lähteestä 20.10.2024.https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2021.145578
Yang, Y., Liang, S., Cai, B., Wang, J., Wang, Z., & Xu, M. (2020). Carbon footprint hotspots: Mapping China’s export-driven emissions. Nature Communications. Haettu lähteestä 20.10.2024. https://www.nature.com/articles/s41467-020-15883-9