Sanna Lindgren
Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaari järjestettiin 16.5.2025 Aalto-yliopiston kandidaattikeskuksessa. Koko päivä oli täynnä tiukkaa asiaa rakennusalan vähähiilistymisestä ja vähähiilisestä rakentamisesta.
Blogiteksti on jaettu kahteen osaan, tässä ensimmäisessä osassa käsitellään sääntelykehitykseen, energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoon, hiilijalanjäljen laskentaan ja materiaalien päästövaikutuksiin liittyvää sisältöä. Toisessa osassa syvennytään Aalto– yliopiston ajankohtaisiin tutkimuksiin ja käytännön ratkaisuihin.
Rakennettu ympäristö ja ilmastotavoitteet
Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin avasi puheenvuorollaan ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala. Hän korosti puheessaan erityisesti tutkimuksen ja tuotekehityksen roolia ilmastotyössä sekä rakennusalan muutoksessa. Rakennettu ympäristö kuluttaa noin 40 % Suomen primäärienergiasta ja aiheuttaa merkittävän osan kasvihuonekaasupäästöistä. Multala painotti, että rakennusalan vähähiilisyys on sekä ilmastopoliittisesti perusteltua että taloudellisesti kannattavaa.
EPBD ja hiilineutraaliustavoitteet
Uudistettu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) velvoittaa jäsenvaltioita kiristämään rakennusten energiatehokkuusmääräyksiä ja edistämään uusiutuvan energian käyttöä. Lainsäädäntöneuvos Liisa Meritähti-Lustig esitteli kansallisia täydennysmääräyksiä, joihin kuuluvat muun muassa perusparannuspassi, energiatodistustietojärjestelmän uudistaminen sekä rakennusautomaation vaatimusten tarkentaminen.
Energian päästöjen ja energiatehokkuuden ohella olisi entistä tärkeämpää keskittyä myös rakennusmateriaalien päästöintensiteettiin ja -vaikutuksiin. LCA-asiantuntija Maija Kymäläisen esittelemä One Click LCA:n esiselvitys rakennusten raja-arvoista osoitti, että vuoden 2020 jälkeen rakennettujen rakennusten hiilijalanjälki muodostuu keskimäärin 60–80 %:sti rakennusmateriaalien päästöistä. Erityisesti betoni, teräs ja lasi ovat merkittäviä päästölähteitä. Energiankäytön päästöjen osuus näissä rakennuksissa vaihteli 20–40 % välillä. Raportti luettavissa täältä: Carbon Footprint Limits for Common Building Types – methodology update revision
Ilmastoselvitys ja muutosehdotukset rakennuksen vähähiilisyyden arviointiin
Erityisasiantuntija Maria Tiaisen puheenvuoro oli yksi seminaarin kiinnostavimmista varsinkin hiilijalanjäljen arviointia laativan näkökulmasta. Tiainen esitteli EU:n delegoitua säädösluonnosta rakennusten hiilijalanjäljen laskennasta. Hän kertoi, että laskenta pohjautuu edelleen, aiemman version mukaisesti, EN 15978 -standardiin tietyin osin. Ehdotuksessa laskenta kuitenkin laajennettaisiin kattamaan rakennuksen käyttövaiheessa energiankulutuksen (B6) ja rakennusmateriaalien ja -tuotteiden vaihdon (B4) lisäksi myös tuotteen käyttö- ja kunnossapito- (B1-B2) sekä hyödyntämisvaihe (D1-D2). Tulokset ilmoitettaisiin jatkossa energiatodistuksessa. Soveltaminen alkaisi suurille rakennuksille vuonna 2028 ja laajenisi kaikkiin uusiin rakennuksiin vuonna 2030.
Erityisesti mieleen jäi se, kuinka laskentatapa muuttuisi EPBD:n myötä. Rakennuksen pinta-ala pitäisi arvioida uudella tavalla, sillä jatkossa hiilijalanjälki ilmoitettaisiin aiemman (per lämmitetty nettoala ja per vuosi) sijaan vain hyötypinta-alaa kohden. Hyötypinta-ala ei siis välttämättä vastaisi suoraan lämmitettyä nettoalaa. Kukin EU maa saisi itse päättää kansallisella tasolla hyötypinta-alan määritelmän. Tämä herättää pohtimaan muun muassa sitä, onko rakennusten hiilijalanjälki tämän jälkeen enää vertailtavissa EU tasolla. Omasta näkökulmastani lämmitetyn nettoalan käyttäminen laskennan pohjana olisi jatkossakin selkeämpi ja johdonmukaisempi ratkaisu. Toisaalta hiilijalanjäljen ilmoittaminen pelkästään pinta-alaa kohden toisi paremmin esiin, kuinka suuret päästöt rakennuksen koko elinkaari on aiheuttanut ja millaisia vaikutuksia syntyy, jos rakennus puretaan ennen suunniteltua käyttöikää.
Kansallinen raja-arvosääntely ja tietopohja
Erityisasiantuntija Mikko Koskela esitteli rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoasetuksen valmistelua. Ensimmäisessä vaiheessa raja-arvot asetetaan hyvin maltilliselle tasolle. Raja-arvot kiristyvät jatkossa kuvassa esitetyn suunnitelman mukaan. Hiilijalanjäljen raja-arvoon saattaisi poikkeustilanteessa ja perustellusti tehdä ylityksen, mutta ratkaisut eivät saa missään tilanteessa vaarantaa rakennusten laatua tai elinkaariominaisuuksia. Asetusluonnos on saanut tukea lausuntokierroksella, vaikka raja-arvojen maltillisuus toi myös kritiikkiä.
Raja-arvot ovat monien mielestä liian varovaisia, mutta on ymmärrettävää, että rakennusalan toimijoiden on saatava aikaa sopeutumiseen ja varautumiseen. On kuitenkin ristiriitaista, että nyt, vuosia aiheen esilläolon jälkeen, joudutaan yhä puhumaan valmistautumisesta. Esimerkiksi rakentamislain korjaussarjan myötä on osin jopa peruuteltu aiemmin esitetyistä linjauksista. Tekeekin mieli pohtia, miksi rakennusala ei ole jo valmiimpi, kun suunta on ollut tiedossa jo pitkään?
Seminaarin lainsäädäntöä koskeva osuus kuitenkin osoitti, että rakennusalan siirtymä vähähiilisyyteen ei ole enää vain tahtotila, vaan monitasoisesti ohjattu kehityssuunta. Kansallinen sääntely, EU-direktiivit ja tutkimus luovat perustaa, jossa rakentaminen muuttuu entistä tiedepohjaisemmaksi ja vastuullisemmaksi.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajalla.
Lähteet:
Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaari 2025 Seminaariesitykset