Milla Syväoja, Sanna Lindgren
Vuoden 2025 alusta voimaan astuva rakentamislaki tuo hiilijalanjälkilaskennan virallisesti osaksi rakennushanketta. Rakennuksissa hiilidioksidipäästöjä syntyy muun muassa rakennusmateriaaleista, rakentamisesta, käyttövaiheen energiankäytöstä ja purkamisesta. KOHISTEN-hankkeen pilottikohteena olleen koulukeskuksen rakennushankkeen eri vaiheissa tehtyjen hiilijalanjälkilaskelmien pohjalta on hyvä lähteä pohtimaan sitä, että miten rakennushanketta pystytään ohjaamaan vähähiilisempään suuntaan. Koulurakennuksen ensimmäinen hiilijalanjälkilaskelma on tehty tarjousvaiheessa urakoitsijalta saatujen päämassojen mukaan, toinen laskelma on tehty käyttäen rakennuslupavaiheen tietoja ja viimeinen laskelma on tehty kohteen valmistuttua lopullisen määräluettelon pohjalta. Erot materiaalien hiilijalanjäljessä johtuvat pääasiassa laskentaan käytettyjen tietojen tarkkuudesta, mitä tarkempaa tietoa materiaaleista on, sitä todenmukaisempi on hiilijalanjälkiarvioinnin tulos ja ainakin tässä, opetusrakennuksen tapauksessa, myös suurempi eli hiilijalanjälki on kasvanut laskentatietojen tarkentuessa. Olisikin tärkeää pohtia, minkälaisella tarkkuudella lähtötietoja voidaan hyödyntää hiilijalanjälkiarvioinnissa, minkälaiset poikkeamat on sallittuja ja minkälaiset muutokset hiilijalanjäljessä hyväksytään valmiin rakennuksen arvioinnissa verrattuna rakennuslupavaiheen aikaiseen hiilijalanjälkiarviointiin.
Alla esitetystä graafista voi todeta, että ennen käyttöä -vaiheen hiilijalanjälki on kasvanut huomattavasti hankkeen edetessä, kun tiedot rakennusmateriaaleista on täsmentynyt. Tämä vaihe pitää sisällään kohteessa käytettyjen rakennusmateriaalien valmistuksen, niiden kuljetuksen työmaalle ja työmaatoiminnot. Koska kuljetus työmaalle ja työmaatoiminnot ovat huomioitu vakioarvoina, korostuu vertailussa erityisesti materiaalien hiilijalanjälki. Kun lopputuloksena halutaan vähäpäästöinen rakennus, on käyttövaiheen energiankäytön tehostamisen lisäksi syytä kiinnittää huomiota rakennusmateriaaleihin ja rakentamiseen. Rakennushankkeessa materiaalivalinnat ja rakenneratkaisut tehdään suunnitteluvaiheessa eli katseet kohdistuvat muun muassa arkkitehtien, rakenne- ja LVI-suunnittelijoiden työpöydän ääreen. Rakennushanke alkaa alkukartoituksella, jolloin selvitetään, tarvitaanko uutta rakennusta vai voitaisiinko hyödyntää jo olemassa olevaa rakennuskantaa.
Suomessa on tarkoitus tulevaisuudessa antaa asetus hiilijalanjäljen raja-arvoista erityyppisille rakennushankkeille. Uuden rakentamislain myötä jatkossa rakentamislupaa varten tulee laatia ilmastoselvitys, jossa raportoidaan rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Kuten Kohisten-hankkeessa koulukeskuksesta rakennushankkeen eri vaiheissa saaduista tuloksista saattoi huomata, hiilijalanjäljessä on suurta vaihtelua eri vaiheissa tehdyissä laskelmissa. Tanskassa vastaava raja-arvo-ohjaus on otettu käyttöön vuoden 2023 alusta lähtien. Vuoden 2023 alusta lähtien rakennusten hiilidioksidipäästöjen raja-arvo Tanskassa on 12 kg CO2-eq/m²/vuosi yli tuhannen neliömetrin uudisrakennuksille ja raja-arvoa tullaan laskemaan vielä tulevina vuosina. Piia Saanio on YAMK opinnäytetyössään Rakennuksen ilmastovaikutusten arviointimenetelmät, ja säädösohjaus Pohjoismaissa käynyt läpi kattavasti niin Suomen, Ruotsin kuin Tanskankin kehitystyötä kohti vähähiilistä rakentamista. Saanion taustaselvityksen mukaan Tanskassa rakennuksen hiilijalanjälkiarviointi laaditaan rakennuksen valmistumisilmoituksen yhteydessä. Arvioinnilla tulee osoittaa, että rakennuksen päästötaso on raja-arvon alapuolella. Jos arvo ylittyy, selvitetään, että onko se mahdollista alittaa esimerkiksi asentamalla uusiutuvaa energiaa tai vähentämällä muulla tavoin rakennuksen käytönaikaista energiankulutusta. Raja-arvon ylityksestä kunta voi määrätä maksettavaksi sakkoa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301051050
Suomen ja Tanskan hiilijalanjäljen arviointimenetelmät poikkeavat hieman toisistaan, joten tuloksia ei voi suoraan verrata toisiinsa. Peilaten esimerkkikohteeseemme Tanskan mallia, jossa raja-arvo annetaan valmiille kohteelle, voikin ajatella sen olevan hyvä ratkaisu. Etenkin, kun vastuu vaatimuksien täyttymisestä pykälien mukaan on tilaajalla ja laskelmaa päivitetään rakennushankkeen edetessä.
Kohti vähähiilistä rakennusta
Ympäristövaikutusten näkökulmasta on oleellista tarkastella rakennuksen koko elinkaarta, aina tarveselvityksen tilantarpeen määrittelystä käyttövaiheen kautta rakennuksen purkamiseen. On myös pohdittava millaisia elinkaaren ulkopuolelle jääviä hyötyjä tai haittoja rakentamisesta seuraa. Esimerkiksi materiaalivalintojen ja rakenneratkaisujen suunnittelussa on huomioitava myös kiertotalous. Voidaanko rakennushankkeessa käyttää kierrätysmateriaaleja ja voidaanko valittuja materiaaleja uudelleen käyttää tulevaisuudessa johonkin toiseen projektiin. Jo varhaisessa vaiheessa rakennushanketta tulisi olla siis tarjolla laajasti tietoa eri materiaaleista ja niiden ympäristövaikutuksista. Tätä tietoa tarjoaa niin materiaalin ympäristöseloste eli EPD kuin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä rakentamisen päästötietokanta CO2data.fi. Tähän liittyen Satakunnan ammattikorkeakoulun KOHISTEN-hankkeessa on tehty esimerkkirakenteita ja laskettu niille hiilijalanjälki hyödyntäen kansallisen päästötietokannan päästöarvoja. Ajatuksena on, että korttien avulla suunnittelijat ja rakentajat pystyvät karkeasti hahmottamaan eri kokonaisuuksien päästövaikutuksia ja siten tekemään alustavaa arvioita ympäristövaikutuksista. Esimerkkirakenteille on laskettu myös hiilikädenjälki, jossa on huomioitu eloperäinen hiilivarasto ja elinkaaren ulkopuolelle jäävät hyödyt. Rakenteiden hiilijalanjälki (samk.fi)
Rakennusmateriaalien lisäksi käyttövaiheen energiankäyttö aiheuttaa suuren osan rakennuksen päästöistä. Sen lisäksi, että valitaan vähäpäästöisiä materiaaleja ja rakenteita, on huomioitava myös rakennusmateriaalien ja rakenteiden energiatehokkuus. Kun otetaan huomioon vielä varsinainen rakennusvaihe ja elinkaaren loppu eli purkamiseen liittyvät asiat rakennusteknisiä vaatimuksia unohtamatta, suunnitteluprosessi monimutkaistuu huomattavasti. Tällöin tarvitaan suunnittelun avuksi työkaluja, joilla hallita kokonaisuutta, simuloida eri vaihtoehtoja ja optimoida lopputulosta. Tähän haasteeseen on myös Satakunnan ammattikorkeakoulussa alkavassa RAKSU-hankkeessa tarkoitus lähteä etsimään keinoja ja tavoitteena on kehittää Satakuntalainen ratkaisumalli rakennushankkeen hiilijalanjäljen optimoimiseksi.
Vuoden 2025 alusta voimaan astuvan uuden rakennuslain on tarkoitus edistää myös digitalisaatiota. Tähän liittyen on luotu valtakunnallinen tietojärjestelmä, johon tullaan kokoamaan rakennetun ympäristön keskeiset tiedot. Ryhti – Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä (syke.fi) Osaamisen lisäksi tieto onkin kaikkein oleellisin asia vähähiilisessä rakentamisessa. Arkkitehdeillä sekä suunnittelijoilla on oltava muun muassa tietoa rakennuspaikan mahdollisuuksista sekä materiaalien ympäristövaikutuksista, rakentajilla on oltava tietoa esimerkiksi resurssitehokkaasta rakentamisesta sekä materiaalien kierrätyksestä, kiinteistönhoitajilla sekä tilojen käyttäjillä tulee olla tietoa rakennusten ylläpidosta ja lopulta purkamiseen osallistuvilla tietoa purettavista materiaaleista ja niiden mahdollisesta hyödyntämisestä uudessa käyttötarkoituksessa.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.