Sanna Lindgren
Ympäristöministeriö julkaisi vuoden 2024 Ilmastovuosikertomuksen kesäkuun lopulla. Vuosittain julkaistavassa ilmastovuosikertomuksessa annetaan ajantasainen tieto siitä, millä tasolla Suomen päästöt ja hiilinielut ovat. Julkaisussa tarkastellaan, mihin suuntaan tilanne on kehittynyt, ja onko Suomen ilmastotoimilla ollut vaikutusta päästöjen tasoon. Vuoden 2024 ilmastokertomuksen pohjalla on tiedot vuoden 2022 päästöistä sekä ennakkotiedot vuoden 2023 päästöistä.
Kun tarkastellaan Suomen ilmastotavoitteita tarkoittaa se sitä, että Suomen pitäisi pystyä laskemaan päästöjä vuoteen 2030 mennessä 60 % vuoden 1990 tasosta. Vuonna 2040 päästövähennyksen tulisi olla jo 80 %. Ilmastovuosikertomuksen positiivisin anti olikin se, että vuonna 2023 syntyneiden päästöjen määrä on selkeästi vähäisempi kuin aiempina vuosina. Suomessa onkin pystytty siirtymään muun muassa yhä enemmän kohti puhdasta sähköntuotantoa ja tämä vaikuttaa merkittävästi Suomen kokonaispäästöjen tasoon. Päästökauppasektorin päästöjen osuus on ollut 38 % Suomen kokonaispäästöistä, mutta hiilidioksiditonnin hinta on kasvanut ja tämä on muiden toimenpiteiden ohella vauhdittanut päästövähennystoimia.
Vaikka päästöt ovat laskeneet erityisesti puhtaamman energiatuotannon myötä, ei vuosikertomus maalaa valoisaa kuvaa siitä, että nämä vähennystoimet olisivat riittäviä kansallisia päästötavoitteita ajatellen. Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi päästövähennysten lisäksi Suomella tulisi olla hiilinieluja vähintään päästöjä vastaava määrä. Vuoden 2024 ilmastovuosikertomuksen mukaan tästä tasosta ollaan vielä kaukana. Tilanteen huono kehitys on esitetty alla olevassa, vuosikertomuksessa esitetyssä taulukossa, josta voi havaita, miten merkittävästi metsiemme hiilinielut ovat pienentyneet vuodesta 2005.
Mihin hiilinielujamme käytetään?
Luonnovarakeskus Luken mukaan vuonna 2022 puuta hakattiin ja sitä poistui metsästä 88,9 miljoonaa kuutiota (milj. m3). Kaikesta puuston poistumasta noin 16 % jäi metsään, tästä hieman alle puolet (n. 43 %) oli luonnollista poistumaa. Hakatusta puusta noin 90 % menee myyntiin, valtaosa siitä käytetään teollisuudessa. 43,5 % myyntiin menevästä hakatusta puusta on tukkipuuta, jota käytetään esimerkiksi rakennusmateriaalina ja huonekalujen valmistuksessa. Noin 50 % myydystä puusta on kuitupuuta, joka on ohuempirankaista puuta, jota kaadetaan metsästä, jotta jäljelle jäävät puut voisivat kasvaa paksummiksi ja niitä voidaan myöhemmin hyödyntää tukkipuuna. Kuitupuuta käytetään selluloosan valmistukseen ja polttopuuksi. Loput 2,5 % myydystä puusta on energiapuuna käytettyä metsähaketta.
Hyödynnämme hiilinielujamme monenlaisiin eri tarkoituksiin, usein puupohjaiset materiaalit mahdollistavat tuotteen pienemmän hiilijalanjäljen. Esimerkiksi rakennuksissa on todettu, että puumateriaalin käyttö pienentää rakennusmateriaaleista aiheutuvaa hiilijalanjälkeä. Menemmekö kuitenkin vain ojasta allikkoon, kun käytämme puuta? Puun käyttö vähentää päästöjä, kun esimerkiksi korvaamme öljypohjaisen muovin puupohjaisella tuotteella, toisaalta pienentääkö se vastaavasti meidän hiilinielujamme? Metsät vapauttavat hiilidioksidia, kun metsiä hakataan ja kun puu poistuu luonnollisesti lahoamisen kautta. Metsä sitoo hiiltä voimakkaimmin, kun metsä on nuorta ja kasvaa vauhdilla.
Olisikin siis puun käytön ohella tärkeää pitää huolta siitä, että metsät pysyvät terveinä ja puut pystyvät kasvamaan ja että meillä on aina enemmän metsää kasvamassa kuin sitä hakataan pois. Tilastojen mukaan kasvavaa metsää voisi olla vieläkin enemmän, sillä vaikka muun muassa Metsähallitus edistää vastuullista metsien käyttöä, on hiilinielut, kuten jo aiemmin todettiin, pienentyneet. Miten voisimme vielä paremmin ehkäistä hiilinielun pienenemistä? Jos yritetään vastata kysymykseen yhdellä sanalla, olisi vastaus todennäköisesti kestävyys.
Miten rakennettu ympäristö voi tukea hiilinielujen säilymisessä?
Rakentaminen aiheuttaa metsäkatoa. Metsää kaadetaan usein silloin, kun rakennetaan uusia asuinalueita. Uudet asuinalueet vaativat myös muuta rakentamista, tilaa kulkemiselle ja palveluille. Kuitenkin, kun ajatellaan, että yli 30 % kaikesta myytävästä puusta käytetään rakentamiseen, on rakennuksissa myös suuri potentiaali tukea hiilineutraaliustavoitetta toimimalla pitkäaikaisina hiilivarastoina.
Suomen rakennetussa ympäristössä on tälläkin hetkellä varastoituneena hiilidioksidia hurjat määrät. VTT:n vuonna 2017 laatiman rakentamisen hiilivarastoraportin mukaan hiilidioksidia on varastoituneena erilaisiin rakennuksiin sekä piha- ja infrarakenteisiin jopa 84 miljoonaa tonnia. Suomen ympäristökeskus Syken mukaan vuonna 2021 keskivertosuomalaisen vuotuinen hiilijalanjälki oli noin 7,7 tonnia, joten rakennetun ympäristön hiilivarasto vastaa suurin piirtein kaikkien suomalaisten kahden vuoden aikana kertynyttä hiilikuormaa. Olisikin erityisen tärkeää, että tämä massiivinen hiilivarasto pystyttäisiin säilyttämään mahdollisimman pitkään. Sen vuoksi jo rakennusten ja rakennusmateriaalien varhaisessa suunnitteluvaiheessa tulisi ottaa huomioon se, miten puu säilyisi materiaalina mahdollisimman pitkään. Olisi tärkeää, että rakennukset säilyisivät vuosikymmen toisensa perään ja purkuvaiheessa puumateriaali jatkohyödynnettäisiin. Näin olisi mahdollista säilyttää hiilivarasto vielä rakennuksen purkamisenkin jälkeen.
Tänäkin kesänä, kun ajeli pitkin Suomen kyläteitä, saattoi kiinnittää huomiota tyhjeneviin kyliin ja lahoaviin latoihin. Niitä katsellessa tulee ajatelleeksi, että pitkäikäisyyden lisäksi myös rakennusten, rakenteiden ja rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöpotentiaalin vahvistaminen olisi erityisen tärkeää. Kun kaikessa uudisrakentamisessa asetetaan kestävyys yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista ja huolehditaan, ettei vanhoja hiilivarastoja pureta tai anneta lahota, voidaan hiilivarastoja kasvattaa vielä entisestään.
Suomessa vuonna 2021 rakennusten rakentaminen ja niiden käyttö aiheutti rakennetun ympäristön päästöistä noin 86 %. Rakennuksen käytön ajan energiankulutuksella oli suurin vaikutus (64 %) näihin päästöihin, vaikka käytön aikaiset päästöt laskivatkin lähes 30 % vuosien 2017–2020 aikana. Koska energiaa tuotetaan koko ajan päästöttömämmin, voidaan olettaa, että sama trendi jatkuu myös tulevina vuosina. Tämä kasvattaa merkittävästi rakennusmateriaalien vaikutusta rakennusten kokonaispäästöissä. Rakennusmateriaalien päästöihin vaikuttavat mm. materiaalin valmistusmenetelmä ja valmistuksen aikana materiaaliin sitoutunut energia, materiaalin pitkäikäisyys ja huollettavuus sekä jätteenkäsittely ja materiaalin kierrätysmahdollisuudet. Rakennuksen käytön aikaisten päästöjen vähentäminen vaatii kuitenkin myös jatkossa panostamista energiatehokkuustoimiin sekä rakennusten kulutusjoustokykyyn ja kykyyn varastoida energiaa. Tällä tavoin on mahdollista sahata terävin kärki energiankulutuksen huipputehontarpeesta ja mahdollistaa, että yhä suurempi osa energiantarpeesta katetaan päästöttömällä energialla. Vähäpäästöisiin rakennuksiin tarvitsemme siis energiatehokkuutta, vähäpäästöisiä materiaaleja ja hiilivarastoja. Tulevaisuudessa voi olla myös tavallista, että hiilen varastoinnin lisäksi rakennukset toimivat myös teknisinä hiilinieluina. Tulevaisuudessa rakennuksessa voitaisiin ottaa esimerkiksi jäteilman hiilidioksidi talteen, varastoida se ja toimittaa vaikkapa betonivalmistajille käytettäväksi betonin kovetukseen.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajalla.