Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaari osa 1 – Kohti ilmastoneutraalia ja älykästä rakentamista

Heli Mäki, Milla Syväoja, Sanna Lindgren

Ympäristöministeriö järjesti yhdessä kiinteistö- ja rakennusalan järjestön Green Building Councilin ja Aalto-yliopiston kanssa perinteisen Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin 21.5.2024. Päivän aikana oli tarjolla ajankohtaista asiaa rakentamiseen liittyvästä lainsäädäntötyöstä niin Euroopan unionin tasolla kuin kansallisella tasolla täällä Suomessa sekä mielenkiintoista keskustelua ja esimerkkejä konkreettisista toimista vähähiiliseen rakentamiseen liittyen.

Päivän aloitti Brigitte Jaquemont Euroopan komission energiapolitiikasta vastaavasta yksiköstä. Esitelmän aiheena oli Kohti ilmastoneutraalia ja älykästä rakentamista. Rakennusala on yksi Euroopan suurimmista energiankuluttajista ja aiheuttaa yli kolmanneksen energiaan liittyvistä päästöistä. Hiljattain uudistetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin painopistealueet ovat rakennusten peruskorjaus, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, rakennusten ja infran modernisointi ja taloteknisten järjestelmien integrointi sekä nämä mahdollistavat puitteet. EU:lla on tavoitteena olla ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Kaikkien uusien rakennuksien tulee olla nollapäästöisiä rakennuksia vuodesta 2030 alkaen, julkisten rakennusten tulisi olla sellaisia jo pari vuotta aiemmin. Tämä edellyttää, että rakennuksen työmaa-aikainen energiankäyttö on fossiilivapaata ja käytön aikana energiankulutus on vähäistä ja katettu rakennuksen tontilla tai lähialueella tuotetuilla uusiutuvilla energiamuodoilla. Uudet rakennukset suunnitellaan siten, että aurinkoenergian tuotantopotentiaali on optimoitu.

Rakennustyömaalla nosturi. Nosturin edessä sääsuojattu rakennus sekä lehtipuita.
Rakennustyömaiden päästöihin pystytään vaikuttamaan esimerkiksi huolellisella suunnittelulla ja työvoiman ilmasto-osaamisen lisäämisellä. Kuva Milla Syväoja

Rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin liittyvillä toimenpideteillä pyritään vähentämään riippuvuutta tuontienergiasta ja ehkäisemään energiaköyhyyttä. Sen avulla saavutetaan todennäköisesti muitakin positiivisia asioita, kuten asuinmukavuuden sekä ilmanlaadun paraneminen, jolloin esimerkiksi ilmansaasteista johtuva sairastelu vähenee. Se lisännee myös työpaikkoja ja talouskasvua rakennusalalla. Kun rakennuksien koko elinkaaren aikaiset päästöt huomioidaan ja rakennuksista tehdään kestäviä, saadaan sysäys kiertotalouteen ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, kuluttajat saavat parempaa tietoa digitaalisten ja helpommin saavutettavien työkalujen avulla.

Kuuntelijoilla oli mahdollisuus esittää muutamia kysymyksiä esitelmän päätteeksi. Kysyttäessä isoimmasta haasteesta energiatehokkuusdirektiivin uudistuksen toimenpiteisiin liittyen, Jaquemont totesi sen olevan kaikkien jäsenvaltioiden saattamisen samalle tasolle jo tehtyjen energiatehokkuuteen ja vähähiilisyyteen liittyvien toimenpiteiden osalta. Esimerkiksi Pohjoismaissa on edetty pitkälle, kun taas joissain muissa maissa ei niinkään. Hän korosti vastauksissaan, että maat tekevät omat päätöksensä ja he vain tukevat ja neuvovat.

Edustalla kävely- ja autotie, jotka johtavat liikenneympyrään. Kävelykatua reunustaa viheralueet. Taustalla vasemmalla Satakunnan ammattikorkeakoulu ja keskellä matkakeskus, jonka takana juna-asema.
Yksi painopistealue EU:n uudistetussa energiatehokkuusdirektiivissä on kestävän liikkumisen infrastruktuurin luominen. Porissa esimerkiksi joukkoliikenteen käyttöä on pyritty helpottamaan rakentamalla matkakeskus rautatien läheisyyteen. Kuva Milla Syväoja

Rakennusneuvos Jyrki Kauppinen ympäristöministeriöstä avasi kuulijoille, millaisia vaikutuksia Euroopan unionin vähähiilisyyden kehitystyöllä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistuksella on Suomessa kansallisella tasolla. Merkittävinä muutoksina direktiivin uudistuksessa hän nosti esiin tavoitteen päästöttömästä rakennuskannasta vuoteen 2050 mennessä ja sisäympäristön laatuvaatimukset. Jälkimmäisen kohdalla ei vielä tarkkaan tiedetä, mitä kaikkea asia pitää sisällään, mutta Kauppinen veikkasi, että ainakin ylilämpenemisen ehkäisy voisi olla yksi osa-alue.

Direktiiviin on tullut monia lisäyksiä, kuten rakennuksen elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen ilmoitusvelvollisuus, velvoite aurinkoenergian käyttöönottoon, perusparannuspassi ja kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma, kestävän liikkuvuuden infrastruktuuri, älykkäät rakennukset ja rakennusten sisäympäristön laadun taso. Perusparannuspassin tarkoitus on olla työväline, jonka avulla voitaisiin osoittaa keinot, joilla vuoden 2050 tavoitteet päästöttömyydestä olisi saavutettavissa jo olemassa olevissa rakennuksissa. Tarkoituksena on, että passin antaisi pätevä tai sertifioitu asiantuntija paikan päällä tehdyn käynnin jälkeen ja se olisi rakennuksen omistajalle vapaaehtoinen. Kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman osalta työ on jo aloitettu ja se tulee korvaamaan vuosille 2020–2050 laaditun pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian.

Etualalla hiekkapolku, joka johtaa puiselle sillalle. Sillan alla kulkee kanaali. Sillan vasemmalla puolen kaksi lehdessä olevaa koivua. Taustalla mukulakivinen katu ja vanhoja puutaloja.
Suomessa on paljon kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, kuten UNESCOn maailmanperintökohde Vanha Rauma, joiden kunnossapidossa vaaditaan usein erityisosaamista. Kuva Milla Syväoja

Uudistetussa direktiivissä on myös paljon uusia määritelmiä. Kauppinen halusi muistuttaa, että päästöttömän rakennuksen määritelmällä tarkoitetaan myös rakennuksen energiatehokkuutta eli tarkoituksena on pyrkiä energiantarpeen minimointiin. Hän nosti esiin Suomessa keskustelua aiheuttaneen painovoimaisen eli luonnollisen ilmanvaihdon. Vallalla on usein ollut vääristynyt käsitys, ettei se olisi sallittua. Uudistetussa direktiivissä ilmanvaihtojärjestelmän määritellään tarkoittavan rakennuksen teknistä järjestelmää, joka johtaa tilaan ulkoilmaa luonnollisella tavalla tai konevoimalla eli tältä osin asia selkiytyy. Kauppinen painotti, että oleellista tietenkin on, että painovoimainen ilmanvaihto toimii. Suomessa ilmanvaihdon toimivuutta on aina edellytetty säädöksissä.

Selkeyttä lisää varmasti myös päätös luoda rakennusten energiatehokkuuteen keskittyvät asiointipisteet, joista kansalaiset voivat saada neuvontaa sekä apua muun muassa suunnitteluun ja rahoitukseen liittyen. Lopuksi yhteenvetona muutoksista Kauppinen totesi, että pääpaino on jo olemassa olevien rakennuksien energiatehokkuuden parantamisessa erityisesti huonompien energialuokkien osalta. Yleisöstä esitettiin kysymys, jonka tiedetään askarruttavan monia omakotitalon omistajia tällä hetkellä eli että onko energiatehokkuutta parantaviin remontteihin tulossa jonkinlaista tuki-instrumenttia. Tämän asian Kauppinen totesi jäävän poliitikkojen päätettäväksi ja he virkamiehinä sitten valmistelevat säädökset sen mukaan.

Etualalla kivetty aukio, jota reunustaa viheralue. Vasemmalla kuvassa Yhteisötalo ja taustalla nurmialuetta sekä isoja lehtipuita. Nurmialueiden välissä asfaltoitu kävelytie.
Esimerkki muuntojoustavuudesta, jolla pystytään vaikuttamaan rakennuksen elinkaaren aikaisiin päästöihin. Harjavallassa kaupungin toimintojen siirryttyä toisaalle on kaupungintalo päätetty muuttaa Yhteisötaloksi. Kuva Milla Syväoja

Seuraavana vuorossa olikin ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen puheenvuoro ja häneltä saatiin näkemys mahdollisiin remonttitukiin liittyen. Koska valtiolla rahat ovat tiukoilla, ratkaisut investointien rahoitukseen Mykkänen toivoi tulevan esimerkiksi palveluntarjoajilta. Hän kuitenkin totesi, että yksi mahdollinen kanava energiatehokkuutta parantavien remonttien tukeen valtion taholta saattaisi olla Euroopan unionin sosiaalinen ilmastorahasto. Ministeri Mykkänen puhui myös siitä, että mikä merkitys rakennetulla ympäristöllä on päästöjen vähentämisessä. Hän totesi, että kun energian tuottamisessa ei Suomessa juurikaan synny päästöjä tulevaisuudessa, suuntautuu katse kohti rakentamista ja materiaalivirtoja. Unohtamatta kuitenkaan tehokkaan energiankäytön tärkeyttä sähkön kulutuspiikkien tasaamisessa ja siten edelleen päästöjen vähentämisessä, kun fossiilisilla polttoaineilla toimiviin varavoimaloihin ei tarvitsisi enää turvautua.

Kulutusjoustosta kommunikoimiseen ministeri kaipasi näkemystä yleisöltä eli miten saada paremmin kuluttajat näkemään sen hyödyt kaikille osapuolille. Hän korosti sitä faktaa, että sähköä ja lämpöä fiksusti käyttävä järjestelmä on myös taloudellisesti kannattava. Vähähiilisen rakentamisen sääntelyssä ministeri Mykkäsen mielestä on suotavampaa edetä kävelyaskelin, kuin juosten ja kompastellen, jotta myös rakentajilla on aikaa valmistautua muutoksiin ja järjestelmät toimivat halutulla tavalla. Toiveena kuitenkin on, että edetään yhteistyössä kirien ja sparraten sekä uusia innovaatioita etsien.

Esiintymislava torilla. Lavalla neljä keskustelijaa ja juontaja. Lavan vasemmalla laidalla isolla näytöllä lähikuvassa ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen, joka on yksi keskustelijoista. Etualalla yleisöä ja tapahtumatyöntekijöitä.
Viime viikolla Porissa järjestetyssä SuomiAreenassa oli hyvä tilaisuus jatkaa keskustelua niin materiaalivirroista, kulutusjoustosta, energiatehokkuudesta kuin uusista innovaatioistakin. Kuva Milla Syväoja

Ministerin puheenvuoron jälkeen erityisasiantuntija Maria Tiainen ympäristöministeriöstä kävi läpi ilmastoselvitysasetuksen tilannetta siihen liittyvän muutosesityksen lausuntopalautteen pohjalta. Muutosesitys eli niin sanottu rakentamislain korjaussarja oli lausuntokierroksella 5.3.2024 asti ja siihen oli tullut useita lausuntoja. Soveltamisalan osalta muutosesityksessä ehdotettiin, että myös luokan 9 eli lämmitetyltä nettoalaltaan yli 1000 m2 varastorakennuksilta, liikenteen rakennuksilta, uimahalleilta ja jäähalleilta vaadittaisiin ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo. Huomiona, että aiemmin kaavailtu materiaaliseloste sai lausuntopalautteessa paljon kritiikkiä, koska sen nähtiin olevan vain turha lisävaihe. Materiaaliseloste on päädyttykin ehdottaa vaihdettavaksi rakennustuoteluetteloksi. Sen ajatellaan toimivan paremmin muun muassa kiertotalouden edistämisen tukena ja esimerkiksi tuotekelpoisuuden todentamisessa.

Muutosesityksessä ehdotetaan myös, että pientalot, korjausrakentaminen ja laajennukset jätettäisiin pois soveltamisalasta. Lausuntopalautteen läpi käynnin jälkeen on myös esitetty, että ilmastoselvitys laadittaisiin sittenkin osana loppukatselmusta eikä rakennuslupavaiheessa, kuten aiemmin oli suunniteltu. Näin ilmastoselvitys kuvaisi paremmin todellista tilannetta, kun tiedot perustuisivat käytettyjen rakennusmateriaalien tarkkoihin määriin sekä laatuun. Rakennustuoteluettelo olisi kuitenkin laadittava rakennuslupavaiheessa ja päivitettävä loppukatselmusta varten. Arvioinnin kohteina tulisi edelleen olemaan niin rakennus ja rakennuspaikka. Tätä kannatti noin 70 % lausuntopalautteen antajista. Siihen miten rajaus tulisi tehdä, on tulossa tarkempaa ohjeistusta Tiaisen mukaan. Raja-arvo tulisi koskemaan edelleen vain rakennusta. Tämänhetkisenä arviona on, että ilmastoselvityksen teko tulee velvoittavaksi 1.1.2026 alkaen.

Puurakenteinen päiväkoti, jonka edustalla leikkialue. Leikkialue on katettu turva-alustalla.
Rakennuspaikan hiilijalanjäljessä saattaa olla suurtakin vaihtelua riippuen käyttötarkoituksesta. Kuva Mari Kujala

Hiilijalanjäljen laskennan tueksi kehitettyä kansallista päästötietokantaa CO2data.fi on kehitetty lainsäädäntötyön ohella yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tästä työstä oli puhumassa kehittämisestä vastaava erityisasiantuntija Janne Pesu Suomen ympäristökeskuksesta. Hän kertoi, että päästötietokannan tarjoama yhteinen, vertailukelpoinen sekä avoin tieto on jo nyt otettu hyvin käyttöön. Sen uskotaan myös edistävän vähähiilisten materiaalien ja ratkaisujen kehittämistä sekä luovan kysyntää niille. Kansallista päästötietokantaa päivitetään säännöllisesti ja seuraavan päivityksen on tarkoitus valmistua vielä ennen kesälomien alkua. Nordic Sustainable Construction -hankkeen tiimoilta julkaistaan myös raportti, jossa annetaan pohjoismainen asiantuntijanäkemys siitä, millainen tietopohja elinkaarilaskennan taustalla tulisi olla. Mukana tässä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen lisäksi ovat Luonnonvarakeskus, Ruotsin ympäristötutkimuslaitos ja asiantuntijoita kaikista Pohjoismaista sekä Virosta.

Pesu nosti esiin myös ongelmakohtia kasvihuonekaasujen päästövaikutusten vertailusta. Esimerkiksi yksittäisten rakennusten elinkaaren vaiheiden osalta hiilijalanjälkien vertailu saattaa olla vääristynyttä. Toisaalta ilman vertailumahdollisuutta on vaikea suunnittelussa kehittää vähähiilisiä ratkaisuja. Tähän Pesun mukaan tulisi kehittää yhteneväinen riittävän tarkalle tasolle menevä luokittelujärjestelmä ja sellainen systeemi, jossa yksittäisen luvun sijaan tarkastelua voisi tehdä syvällisemmin. Yhteenvetona Pesu toteaa, että vaikka eri tahot tekevät hyvinkin erilaisia toimia, kaikilla on kuitenkin sama suunta ja se on tärkeintä.

Puurakennusten korjausmateriaaleja esillä näyttelyvitriinissä.
Eristeiden valinnalla on suuri merkitys rakennusten energiatehokkuuteen. Suunnittelussa on tärkeää kiinnittää huomiota materiaalien fysikaalisiin ominaisuuksiin ja rakenteiden kosteustekniseen toimivuuteen. Kuva Milla Syväoja

Aamupäivän osuuden päätti hallitussihteeri Mikko Koskela ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolta. Hän kertasi vähähiilisen rakentamisen lainsäädännön vaiheita, rakentamislain korjaussarjan sisältöä ja avasi säädösohjauksen aikataulua. Kesän aikana on tarkoitus tehdä ilmastoselvitysasetuksesta notifiointi Euroopan komissiolle ja tavoitteena on, että syksyllä ehdotus ilmastoselvityksestä saataisiin eduskunnan käsittelyyn. Samalla raja-arvon asettamiseen liittyvä valmistelu sekä uudistetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanon valmistelu jatkuu. Koskela arvioi, että raja-arvoasetus voisi olla valmis vuoden päästä. Raja-arvoasetus voidaan kuitenkin antaa vasta sitten, kun ilmastoselvitykseen liittyvä laki on tullut voimaan.

Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.


Kirjoittajina ovat Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelijat Mäki Heli ja Syväoja Milla. Mäki suoritti kesän aikana SAMK:ssa opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Syväoja työskentelee RAKSU-hankkeessa projektityöntekijänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *