Sanna Lindgren, Jarkko Heinonen
Arkiaamuna herätään oman kodin lämmöstä, karistetaan unet silmistä ja karautetaan työpaikalle toimistolle. Puoliso on jo aiemmin aloittanut aamuvuoronsa tehtaassa. Isommat lapset kirmaavat kouluun, pienimmät viedään päiväkotiin. Iltapäivällä töiden jälkeen käydään nauttimassa naapurikorttelin kahvilassa tuplaespresso, jonka jälkeen kiirehditään kauppaan. Illemmalla on vielä treenit hallilla. Viikonloppuna piipahdetaan kylässä ystävien luona ja käydään lukemassa Hesari palvelutalossa asuvalle isomummille.
Rakennettu ympäristö palvelee ihmistä. Me hyödymme joka päivä rakennetun ympäristön tarjoamista palveluista ja mahdollisuuksista. Monien rakennusten käyttö keskittyy vielä nykyäänkin vain tiettyyn ajankohtaan vuorokaudesta. Tämä kaikki vaikuttaa rakennuksen suunnitteluun ja siihen, minkälainen merkitys rakennuksen käytöllä on ympäristöllemme. Ympäristövaikutuksiltaan suurin yksittäinen tekijä rakennusten käytön aikana on eri toimintojen aiheuttama energiankulutus. Rakennuksia pitää lämmittää. Lämmityksen osuus on merkittävä, erityisesti täällä kylmässä pohjolassa. Onhan ihmisilläkin mukavampi viettää rakennuksessa aikaa, kun siellä on sopivan lämpöistä.
Energiankulutuksen lisäksi rakennuksen käytön aikaisiin ympäristövaikutuksiin vaikuttavat rakennukselle tehtävät korjaukset ja eri osien, laitteiden ja järjestelmien uusiminen sekä rakennuksen käytön aikana kulutettu vesi. Rakennuksen kunnossapito ja erilaiset korjaukset ovat merkittäviä myös siltä osin, että niiden avulla on mahdollisuus pitkittää rakennuksen elinkaarta. Erilaisten korjaustoimenpiteiden avulla rakennusta voidaan muun muassa nykyaikaistaa, mahdollistaa uusi käyttötarkoitus ja varmistaa rakenteiden kestävyys ja toimivuus.
Askel alkaa painaa, kun juostaan pitkään.
Rakennuksen lämmitystarpeeseen liittyy monia tekijöitä. Siihen vaikuttaa muun muassa se, minkälaisia rakennuksen eri rakenneosat ovat ja miten lämpö kulkeutuu niiden läpi. Iso rooli rakennuksen lämmitystarpeessa on myös rakennuksen sisätilojen lämpötilalla. Lämmitystarpeeseen vaikuttavat myös rakennuksen koko, käyttöaste, veden kulutus, valaistus ja ilmanvaihto. (kuva 1.) Lisäksi rakennuksen sijoittelu tontille vaikuttaa rakennuksen lämmitystarpeeseen, jolloin esimerkiksi auringon lämmittävä vaikutus voi rakennuksen sijainnista riippuen joko vähentää lämmityksen tarvetta tai lisätä tarvetta tilojen jäähdytykseen. Lämmityksen lisäksi rakennuksessa on erilaisia järjestelmiä, laitteita ja valaistus, jotka kuluttavat sähköä.
50 vuotta on aika, joka huomioidaan elinkaaren pituutena rakennuksen hiilijalanjälkeä arvioitaessa ja vähintään yhtä pitkälle ajanjaksolle tulisi pohtia rakennuksen käytön aikaisia ympäristövaikutuksia. Se on pitkä aika lämmittää rakennusta ja käyttää sähköä eri toimintoihin. Siksi pitääkin kiinnittää huomiota siihen, miten mahdollisimman pieni energiankulutus mahdollistetaan koko rakennuksen elinkaaren ajaksi.
Rakennukseen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon, että rakennukseen valittavat laitteistot ja järjestelmät tuottavat tarvittavat toiminnot mahdollisimman vähäisellä, kestävästi tuotetulla energialla. Rakennukseen tehtävä energiaselvitys on alun perin otettu käyttöön sen vuoksi, että näitä asioita voitaisiin kuvata ja verrata. Energiaselvityksen osana laaditaan energiatodistus, jossa ilmoitetaan rakennuksen laskennallinen ostoenergiankulutus, joka perustuu lähinnä rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin. Tätä laskennallista ostoenergiankulutusta käytetään pohjana myös rakennuksen käytön aikaisen hiilijalanjäljen arvioinnissa. Laskennallisen ostoenergian lisäksi käytön aikaisen hiilijalanjäljen arvioinnissa huomioidaan käytettävien materiaalien tekninen käyttöikä ja sen perusteella arvioidaan osien vaihtojen vaikutus ja korjauksiin liittyvä energiankulutus. Rakennuksen käytön aikaisen hiilijalanjäljen arviointi antaa kuvan siitä, minkälainen ilmastoa lämmittävä vaikutus rakennuksen käytöllä on. Tämän vaikutuksen arvioinnissa hyödynnetään eri energiamuotojen päästökertoimia. Päästökertoimet on määritelty energiantuotannon tulevaisuutta arvioivien skenaarioiden pohjalta ja ne kertovat siitä, kuinka paljon ekvivalenttisia hiilidioksidipäästöjä tietyn energiamuodon käyttö aiheuttaa rakennuksen elinkaaren aikana.
Tulevaisuutta arvioidaan, todellisuus luodaan teoilla.
Rakennuksen energiatodistus ja sen laskennallinen ostoenergiankulutus ei kuitenkaan kerro sitä, mitä rakennuksessa todellisuudessa tapahtuu käytön aikana. Energiatodistus onkin enemmän väline vertailtaessa kahta saman käyttöluokan rakennusta. Laskennallinen ostoenergia perustuu vakioituun käyttöön, jolloin se antaa hyvän kuvan lähinnä rakennuksen rakenteiden ja laitteiden energiatehokkuuspotentiaalista. Lisäksi energiatodistus kuvaa vain rakennuksen energiatehokkuutta, mutta taloteknisten laitteiden materiaaleilla, korjattavuudella ja osien vaihdolla on myös ympäristövaikutuksia, ei siis pelkästään sillä, että laitteet mahdollistavat energiatehokkaan käytön. Olisi myös huomioitava, että rakennuksen tiloja tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, talotekniikan toiminta mukailisi rakennuksen käyttöprofiilia ja käyttöastetta, ja tilat olisivat helposti muunneltavissa palvelemaan monenlaisia käyttöä.
Rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä arvioitaessa tehdään siis jonkinlainen arvio siitä, minkälainen energiankulutus rakennuksella tulisi olemaan seuraavien 50 vuoden ajan. Kulutustottumukset ovat kuitenkin yksilöllisiä. Rakennuksen käyttöaste, todellinen energiankulutus ja korjaustarve vaihtelee, joten emme voi tietää tarkasti, mitä elinkaaren aikana rakennuksessa tulee tapahtumaan. Parhaimman arvion varmasti saamme, kun käytämme pohjana rakennuksen laskennallista ostoenergiankulutusta ja arvioita materiaalien käyttöiästä sekä osien vaihdon tarpeesta. Käytön aikaisiin päästöihin vaikuttaa vahvasti myös hiilijalanjäljen arvioinnissa käytetty skenaario siitä, miten eri energiamuodot aiheuttavat päästöjä tulevaisuudessa. Tämä lisää päästölaskennan epävarmuutta.
Olisi hyvä varmistua, ettei päästöjä arvioitaessa tule antaneeksi liian ruusuista kuvaa tulevaisuudesta. Nämä ovat arvioita ja skenaarioita, mutta silti niillä on erittäin merkittävä osa pyrkimyksissä vähentää rakennuksen elinkaaren aikaisia päästöjä. Ne antavat tämänhetkisen arvion rakennusten käytön aikaisten päästöjen tasosta. Näiden arvioiden perusteella ymmärrämme, miten päästöjä voidaan vähentää, ja että olennaista rakennusten käytön kannalta on se, miten rakennukset suunnitellaan ja ennen kaikkea se, miten niitä todellisuudessa käytetään.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.