Tietomalli apuna rakennuksen hiilijalanjäljen arvioinnissa

Topi Rissanen

Rakennussuunnittelu toteutetaan usein tietomallipohjaisesti, jolloin yksittäisten piirustusten sijasta rakennuksesta luodaan kolmiulotteinen malli. Mallista voidaan tuottaa ohjelmallisesti rakennushankkeeseen tarvittavat piirustukset ja dokumentit, joten mallinnus lisää suunnittelun tehokkuutta ja virheettömyyttä. Tietomalli-ideologiassa kaikki tieto on tallennettu malliin, jolloin tietoa voidaan hyödyntää useassa eri käyttötarkoituksessa.

Hiilijalanjälkilaskennassa haasteena mallinnuksen tarkkuus

Tietomalli sisältää tietoa eri rakennusosien tilavuuksista, joten sitä voidaan suoraan hyödyntää projektikohtaisesti määrälaskennassa. Rakennuksen hiilijalanjälkilaskennassa rakennuksen kaikkien rakennusosien massoihin perustuvat hiilidioksidiekvivalentit summataan yhteen, jolloin saadaan muodostettua koko rakennuksen hiilijalanjälki. Hiilijalanjälkilaskennan perustuessa rakennusosien massoihin, voidaan tietomallinnusta soveltaa myös hiililaskennan tarpeisiin.

Tietomalli luodaan aina jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Arkkitehtikuvissa rakennuksen pintojen täytyy näyttää oikeilta ja rakennesuunnitelmia varten rakennuksen osien täytyy liittyä toisiinsa oikealla tavalla. Hiilijalanjälkilaskennan kannalta tietomallinnuksen haasteita ovat mallinnustarkkuus sekä mallinnuksen oikeellisuus

– hienolta näyttävä malli voi olla vain pelkkä kulissi, jolloin rakennuksesta ei todellisuudessa pystytä tuottamaan validia massatietoa.

Kuva 1. Hiilijalanjälkilaskennassa oleellista ei ole se, miltä rakennus näyttää. Tärkeintä on saada selville, minälaisia rakenteita ja materiaaleja rakennuksessa on. Kuva pixabay by 652234

Mallinnus voidaan toteuttaa myös monella eri tavalla, ellei mallinnustyön tilauksen yhteydessä ole selkeästi määritelty mallinnuksen tavoitteita tai käyttötarkoituksia. Vuonna 2012 COBIM-hankkeen tiimoilta määriteltiin yleiset tietomallivaatimukset (YTV2012), jotka määrittelevät tietomallinnuksen tason ja tarkkuuden eri käyttötarkoituksiin. Määrälaskennan kannalta ongelmallista on se, jos tietomallipohjainen määrälaskentatarve ei tule esiin tietomallinnuksen toimeksiannon yhteydessä – mallinnus voidaan suorittaa vain piirustustiedon kannalta oleellisella tarkkuudella. Tietomallinnuksen oikeellisuus sekä mallinnustarkkuus vaikuttavat hiilijalanjälkilaskennassa laskennan tarkkuuteen. Tarve tietomallin hyödyntämiseen hiilijalanjälkilaskelmissa tulisikin kirjata heti rakennushankkeen alkuvaiheessa rakennuttajan kanssa tehtäviin sopimuksiin.

Sama kieli, eri murre

Tietomallien siirtoon ja arkistointiin käytetty de facto -tiedostoformaatti on IFC. (Tietoa rakennuksen tuotemallintamisen, tiedonsiirron ja IFC:hen liittyvästä terminologiasta löydät esimerkiksi täältä: Rakennusten tuotemallintamisen sanasto) Mallinnusohjelmat käsittelevät tietomalleja ohjelmistokohtaisilla natiiviformaateilla, jolloin IFC:n tuottaminen vaatii aina tiedon konvertointia alkuperäisestä formaatista toiseen. IFC on avoin tiedonsiirtoon kehitetty standardi, joten jokaisella ohjelmistovalmistajalla on samat määritykset tästä mallien siirtoon käytettävästä tiedostoformaatista. Tästä huolimatta, ohjelmistot kirjoittavat tietoja IFC-tiedostoon hieman toisista poikkeavalla tavalla. Tiedon lisämäärityksissä, attribuuteissa, tiedon muoto voi poiketa huomattavasti ohjelmistokohtaisesti, mikä vaikuttaa huomattavasti tiedon ohjelmalliseen analysointiin. Tiedostoformaatin ollessa sama, mutta kun tieto poikkeaa pieniltä osin ohjelmistojen välillä, puhutaan ohjelmistokohtaisesta murteesta tiedostonkirjoituksessa.

Tekoälyä avuksi

Tietomallia voidaan siis hyödyntää hiilijalanjälkilaskennassa, mutta

hyvän lopputuloksen saamiseksi on huomioitava käytettävä mallinnusohjelmisto, mallinnuksen taso ja tarkkuus.

Tiedon kerääminen mallista voi edellyttää mallintajakohtaisia asetuksia keräysrutiineihin, jotta tiedonkeräyksen tarkkuus olisi riittävä hiilijalanjäljen määritykseen. Tästä syystä mallin automaattinen analysointi ei ole laajamittaisesti mahdollista ja se vaatii toistaiseksi operaattorin toimiakseen. Kenties tulevaisuudessa tekoälyä voidaan hyödyntää universaalien IFC-mallien analysoinnissa ja sillä pystytään täyttämään nykyisen mallinnustarkkuuden ja -tavan variaatioiden aiheuttamat aukot hiilijalanjälkilaskennan lähtötiedoissa.

Kuva 2. Onko tekoälystä apua tietomallien analysoinnissa ja riittävän mallinnustarkkuuden luomisessa hiilijalanjälkilaskentaa varten? Kuva pixabay by geralt

Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.