Mikä on rakennusten rooli taistelussa ilmastonmuutosta vastaan?

Sanna Lindgren

Glasgow’n ilmastokokous on ollut viime viikot kaikkien huulilla. YK:n järjestämä kokous alkoi lokakuun viimeinen päivä ja ilmastoaiheiset tilaisuudet jatkuivat lähes marraskuun puoleen väliin asti. Rakennusalaa todennäköisesti vahvimmin koskettava päivä oli torstaina 11.11., jolloin ilmastokokouksen teemana oli Cities, Regions and Built Environment.

Päivän tilaisuuksissa nostettiin esiin erityisesti se, että rakennettu ympäristö on yksi suurimmista päästöjen lähteistä kaikkialla maailmassa. Jotta ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa, rakennusalan päästöjä on leikattava. Niitä on leikattava rajusti ja pian. Päivän tilaisuuksista jäi erityisesti mieleen ”How buildings will play a role in fighting climate change” -tilaisuuden puheenvuorot sekä keskustelupaneeli. Koko tilaisuus on katsottavissa jälkikäteen Youtubesta. Seuraavassa on kirjoitettu tiivistelmää ja nostettu mielenkiintoisimpia näkemyksiä tämän tilaisuuden puhujien puheenvuoroista.

Tuhannen mailin matkakin alkaa ensimmäisestä askeleesta.

Ensimmäisenä puhujana tilaisuudessa oli Scott Foster, Euroopan talouskomission kestävän energian osaston johtaja. Hän puhui puheenvuorossaan poluista, joita seuraamalla voitaisiin saavuttaa vuoden 2030 ilmastotavoitteet rakennetun ympäristön osalta. Hän totesi, että tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel ja tehdä se nopeasti.

When you come to the fork in the road, take it. Scott Foster lainasi puheessaan baseball-legendaa Yogi Berraa. Tällä vertauksella hän halusi kuvata sitä, että ajatellessamme ilmastonmuutosta tienristeyksen eri puolina, kysymyksemme on, aiommeko toimia jotenkin ilmastonmuutoksen suhteen vai emme. Asia ei ole hänen mukaansa ollenkaan niin yksinkertainen. Ilmastonmuutos on erittäin merkittävä asia, johon pitää reagoida, mutta on myös tärkeää, että otetaan huomioon sosiaaliset vaikutukset. Ihmisten pitää saada ruokaa pöytään ja katto pään päälle. On vaikeaa saada ihmiset luopumaan saavutetusta elämänlaadustaan sen vuoksi, että teemme toimenpiteitä ilmaston hyväksi. Joten meidän on keksittävä ratkaisuja, jotka tarjoavat ihmisille samat mahdollisuudet elää, mutta vähemmillä ympäristövaikutuksilla. Kun Scott Foster puhui ”haarukkaan tarttumisesta” hän tarkoitti, että asiaa on katseltava jokaisesta suunnasta. On hyödynnettävä kaikki se teknologia, joka on hyödynnettävissä ja hyödynnettävä se siten, että saadaan paras tulos niin laadun kuin ilmastovaikutusten suhteen. Myös paneelikeskustelussa hän nosti esille rakennuksen automatisoinnin yhtenä ratkaisuna.

Kuva tienviitasta ja kahdesta hahmosta, jotka ihmettelevät tienviittaa
Kuva 1. Haarukka tiellä. Ongelmaa pitää katsoa joka suunnasta, jotta pystymme valitsemaan parhaimman reitin. Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke from Pixabay.

Jokaisen on tehtävä osansa ja tekojen on alettava nyt.

Foster puhui siitä, miten lyhyessä ajassa teknologia on kehittynyt ja sitä kautta tullut myös halvemmaksi käyttää. Hän vertasi tätä kaukopuheluun, jonka tekeminen saattoi kestää useita päiviä ja se maksoi valtavia summia. Nyt meillä jokaisella on kädessä kännykät, joiden avulla tavoitamme maapallon toisella puolella asuvan ihmisen sekunneissa. Tämä sama pitää tapahtua energia-alalla. Hän kertoi, että yritysten suhde asiakkaisiin tulee muuttua. Yritysten ei tulisi myydä asiakkailleen kilowattitunteja kilowattituntien perään. Yritysten tulisi sen sijaan myydä lämmitystä, viilennystä ja valaistusta palveluna, jolloin energiatehokkuudesta tulisi yritysten bisnesmalli.

Scott Foster otti puheenvuorossaan esiin myös sen, että hiilidioksidipäästöillä tulisi olla hinta, jotta se kannustaisi muutokseen. Hän esitti, että jos hiilidioksidipäästöjen hinta olisi sen vaikutuksiin nähden oikealla tasolla, hiilidioksiditonnin tulisi maksaa 120 dollaria. Hän kertoi hinnan olevan suuri, mutta totesi perään, että mitä kauemmin odotamme, sitä suuremmaksi hinta kasvaa.

Hän puhui ajatusmallin muutoksesta myös ylipäänsä rakennetun ympäristön alalla työskentelevissä yrityksissä. Hän kuvaili, miten rakennettu ympäristö ja rakennukset tulisi nähdä kokonaisuutena, osiensa summana, eikä keskittyä vain yksittäisiin tekijöihin. Kun keskitytään rakennuksen osatekijöihin osiensa summana, saavutetaan ympäristövaikutusten vähentämisen kautta myös muita esimerkiksi asumismukavuuteen liittyviä hyötyjä.

Kuva UNECE kestävän energian osaston esitteestä, jossa kuvattu rakennuksen eri osa-alueita, jotka liittyvät energiankäyttöön
Kuva 2. Rakennus on osiensa summa. Kuva: UNECE Kestävän energian osasto, High Performance Buildings initiative leaflet https://unece.org/sites/default/files/2020-12/HPBI_Leaflet_2020_1.pdf

If you can measure it, you can manage it.

Fosterin puheenvuoron jälkeen Tohtori Barry McCarron South West Collegen liiketoiminnan kehittämisen vt. johtaja esitteli heidän koulunsa uuden kampuksen, jonka hän kertoi olevan suurin ja ensimmäinen opetuskäyttöön tarkoitettu passiivitalo maailmassa. Rakennus täyttää Passive House premium ja BREEAM Outstanding -luokan kriteerit. Pohjois-Irlannissa sijaitseva uusi kampus tarjoaa niin opiskelijoille kuin yrityksille tutkimuskohteen, jonka kautta voi oppia lisää energiatehokkaasta rakentamisesta. Hän esitteli puheenvuorollaan myös merkittäviä lukemia siitä, kuinka paljon vähemmän energiaa kuluu uudessa kampuksessa verraten vanhaan ja miten paljon säästöjä siitä syntyy. Tilaisuuden lopussa järjestetyssä paneelikeskustelussa hän vielä jatkoi aiheesta ja huomautti, miten rakennuksesta pitää pystyä mittaamaan kaikki mahdollinen, se auttaa kuvaamaan rakennuksen suorituskykyä. Kun tiedetään sen hetkinen tilanne, voidaan muuttaa asioita ja saavuttaa esimerkiksi passiivitason rakennus.

Ruohonjuuritason toimijat ovat ratkaisevassa asemassa.

Paneelikeskustelussa jäi erityisesti mieleen asia, jonka Scott Foster nosti esiin keskustelun alkuvaiheessa. Hän puhui siitä, miten ihmiset voivat pitää upeita ja koskettavia puheita, mutta he eivät todellisuudessa ole niitä, jotka muuttavat maailmaa. Hän kokee, että on oltava kosketuksissa niiden ihmisten kanssa, jotka työskentelevät ruohonjuuritasolla.

Ratkaisevassa asemassa ovat ne, joilla on vasara ja nauloja, ne, jotka työskentelevät rakennuksilla, toimivat urakoitsijoina ja rakennuttajina.

He tekevät muutoksen todelliseksi. Siksi on erittäin merkittävää, että juuri näitä toimijoita ja yrityksiä voidaan kouluttaa ja opastaa. On tärkeää olla yhteydessä paikallisiin valtuustoihin ja kunnan toimijoihin ja kasvattaa myös heidän tietoisuuttaan. Foster painotti, että nämä eri osapuolet pitää saattaa yhteen, toimimaan yhdessä, yhteisiä päämääriä kohden. Tällä tavoin on mahdollista saada standardien ja asetusten sisältö toteutumaan oikeassa elämässä.

Osana tilaisuutta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa osallistujina edellisten puhujien lisäksi olivat arkkitehti Tomas O’Leary, joka toimii suunnittelutoimisto MosArtin johtajana, Passive house instituutin tutkimusassistentti Edward Lowes sekä South Westin Collegen, rakennetun ympäristön osaston apulaisohtaja Danielle McKelvey.