Raine Anttila ja Mari Kujala
Rakennustyömailla syntyvän jätteen käsittelyä ohjaavat monet lait, säädökset, standardit ja ohjeet sekä suositukset. Suomi on sitoutunut EU:n jäsenenä hyödyntämään 70 % rakennus- ja purkujätteestä vuoteen 2020 mennessä. Rakennus- ja purkujätteiden hyödyntämisaste on kuitenkin edelleen alle 60 %. Rakennustyömailla ei vielä tiedosteta kunnolla jätteiden lajittelun hyötyjä, lisäksi välinpitämättömyys ja asenteet vaikuttavat negatiivisesti lajittelun edistymiseen.
Rakennustyömailla vaaditaan uusia toimia rakennusjätteiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön liittyen.
Kierrätys tarkoittaa materiaalin käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä alkuperäisessä olomuodossa, mutta myös jätteiden hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa. Tämän takia rakennustyömailla syntyvien jätteiden lajittelu ja sen kehittäminen on avainasemassa. Jotta jätteen kierrättäminen uusien tuotteiden materiaaliksi olisi mahdollisimman helppoa ja kustannustehokasta, on järkevää keskittyä syntypaikkalajitteluun. Tämä tarkoittaa, että jätteet lajitellaan siellä missä ne syntyvätkin eli esimerkiksi rakennustyömailla. Kiertotalouden näkökulmasta korjausrakentamis- ja purkutyömaat ovat materiaalipankkeja, joista saadaan lajittelemalla paljon uudestaan käytettävää rakennusmateriaalia.
Suomessa uusi jätelaki on astumassa mahdollisesti voimaan heinäkuun alussa, sillä hallituksen esitys jätelain muutoksista on edennyt jo eduskunnan käsittelyyn asti.
Yksi keskeisin muutos jätelaissa on esityksen mukaan:
”Jätteeksi luokittelun päättyminen. Jäte, joka on kierrätetty tai muuten hyödynnetty, ei ole enää jätettä, jos:
- sitä on määrä käyttää erityisiin tarkoituksiin;
- sillä on markkinat tai kysyntää;
- se täyttää käyttötarkoituksensa mukaiset tekniset vaatimukset ja on vastaaviin tuoteisiin sovellettavien säännösten ja standardien mukainen; ja
- sen käyttö ei kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.” (HE 40/2021, https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_40+2021.aspx)
Lisäksi rakennustyömaille olisi tulossa uusia vaatimuksia:
”Voimassa olevan jätelain nojalla annetuissa jäteasetuksen 15 ja 16 §:ssa edellytetään rakennushankkeen suunnittelua ja toteuttamista siten, että käyttökelpoiset esineet ja aineet otetaan talteen ja käytetään uudelleen ja että toiminnassa syntyy mahdollisimman vähän ja mahdollisimman haitatonta rakennus- ja purkujätettä. Erilliskeräyksen järjestämistä edellytetään kahdeksalle eri jätemateriaaliryhmälle, mutta velvoite on muotoiltu joustavaksi, minkä seurauksena käytännössä erilliskeräystä ei rakennus- ja purkutyökohteissa ole toteutettu kattavasti.” (HE 40/2021)
Uusien jätesäädösten takia osa rakennusliikkeistä on jo lähtenyt kehittämään omaa jätehuoltoa. Esimerkiksi Lujatalo Oy:lla on oma Rakennusjätteiden kiertoon – ohje. SAMK:ssa laadittiinkin keväällä opinnäytetyö, jossa kehitettiin Lujatalon akennusjätteiden kiertoon – ohjetta ja ideoitiin uusi ”Jäteapuri” – konsepti rakennustyömaille. Jäteapuri olisi työnjohtajan apukäsi liittyen rakennustyömaan jätehuoltoon. Näin työnjohtajan työresursseja vapautuisi muualle. Uutta jäteapuria tullaan varmasti testaamaan tulevaisuudessa työmaatoiminnassa. Jäteapuri olisi rakennustyöntekijä, joka seuraisi oman työnsä ohella työmaan jätehuoltoa. Jäteapurin avulla työmaan kierrätysaste nousisi ja rakennusmateriaaleja saataisiin mahdollisesti uusiokäyttöön, esimerkiksi puutavaraa. Jäteapuri myös perehdyttäisi uudet työntekijät työmaan jätehuoltoon. Jäteapurin hyöty työmaalle olisi, että työnjohtaja ehtisi keskittymään enemmän muihin työtehtäviin, kun jäteapuri hoitaisi yhdessä työnjohtajan kanssa jätehuollon työmaalla. Kierrätysaste paranisi työmaalla, kun jäteapuri huolehtisi lajittelusta. Tällöin työmaalla olisi hyvä lajitteluprosentti, joka kattaisi jäteapurin palkkaa. Jäteapuri huolehtisi esimerkiksi puutavaran uudelleen käytöstä.
Värikoodaus helpottaa jätteiden lajittelua rakennustyömailla
Yrityksillä on omia ohjeita liittyen jätteiden lajitteluun. Esimerkiksi Lujatalon omassa Rakennusjätteiden kierto -ohjeessa on määritelty jäteastioiden oma värikoodaus. Haasteena on kuitenkin se, että eri yritysten & työmaiden jäteastioiden värikoodaus poikkeaa kuluttajatason väreistä. Esimerkiksi ruskea väri on Lujatalolla pahvijätteeseen, kun kuluttajatasolla se tunnetaan biojätteenä ja oranssi väri taas on Lujatalolla kipsijätettä, mutta muualla se on energiajätettä. Rakennustyömailla jätteiden lajittelu helpottuisi, jos kaikilla jätepisteet toteutettaisiin samalla tavalla ja jäteastioiden värikoodaus olisi sama. Samalla kun työntekijä saapuisi työmaalle, osaisi hän jo pelkästään värien perusteella lajitella jätteensä. Myös jos työmaalle on tulossa vieraskielisiä työntekijöitä, osaisivat hekin värin perusteella lajitella rakennusjätteet oikein.
Muutoksia tapahtuu hitaasti mutta varmasti…
Tulevaisuudessa rakennustyötekijöiden osaaminen jätteiden lajittelusta tulee kehittää sellaiselle tasolle, joka vastaa tulevia jätelakimääräyksiä. Osaamisen tulee lisäksi vastata rakennushankkeen tilaajan vaatimuksiin työmaatasolla. Kaikki lähteekin liikkeelle siitä mitä rakennushankkeen tilaaja eli rakennuttaja vaatii työmaalta. Rakennushankkeen suunnitteluvaiheessa tulisi hyödyntää enemmän uudelleenkäytettäviä rakennusmateriaaleja. Lisäksi rakennustyömailla tulisi käyttää rakennusmateriaaleja materiaalitehokkaasti. Jätteiden keräämiseen tulisi kehittää helpommat keräystavat työmaalla. Ensisijaisesti muovi- ja pakkausjätteiden keräystapaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sekä kehittää niitä, koska näitä jätteitä syntyy työmaalla paljon.
Tutustu SAMK:ssa keväällä valmistuneeseen opinnäytetyöhön: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/503349/Anttila_Raine.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.