Rene Perkonmäki, Paula Salminen, Mari Kujala, Sanna Lindgren
Purkukartoitus on uusi, vapaaehtoisesti rakennuksen purkuvaiheessa tehtävä selvitys purettavan rakennuksen materiaalien kierrätys- ja käsittelymahdollisuuksista ja niiden sisältämistä haitallisista aineista. Hyvin laadittu purkukartoitus auttaa myös säästämään purkukohteen jätteiden käsittelyn kustannuksia.
Ylikulutuksen ja luonnonvarojen ehtymisen myötä kiertotalouden merkitys on kasvanut rakentamisessa. Materiaalivalinnat, kierrätys ja rakenneosien uudelleenkäyttö ovat nousseet keskeisiksi tekijöiksi rakennuksen suunnittelussa, rakentamisessa sekä purkuvaiheessa. Rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa olisi ihanteellista hyödyntää uusiutuvista tai kierrätetyistä raaka-aineista valmistettuja tuotteita ja materiaaleja. Rakennusta purettaessa tulisi purettavat materiaalit pyrkiä käyttämään uudelleen tai kierrättämään ne, eikä sijoittaa niitä jätteenä kaatopaikalle. Kiertotalouden kannalta ensisijaisesti tärkeintä olisi, ettei rakennusta pureta, vaan rakennukselle koitettaisiin saada mahdollisimman pitkä elinkaari. Jos kuitenkin purkamiseen päädytään, olisi suositeltavaa suorittaa purkukartoitus, jonka avulla voidaan selvittää purettavien materiaalien haitallisuus, uudelleenkäyttö ja kierrätysmahdollisuudet. Jätteiden käsittelyssä tulisi noudattaa jätehuollon etusijajärjestystä.
Ympäristöministeriö on laatinut kolme purkuvaiheeseen liittyvää opasta, joiden tarkoituksena on ohjata purkuhankkeita ja lisätä purkumateriaalien kiertotaloutta. Purkutyöt- opas (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi) ja Purkukartoitus -opas (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi) ovat suunnattu purkutyön tekijöille ja teettäjille. Kiertotalous julkisissa purkuhankkeissa -opas (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi) puolestaan määrittelee kriteerit julkisten hankintojen purkutöihin. Tähän tekstiin on koottu oppaiden pohjalta purkukartoitukseen ja jätehuollon etusijajärjestykseen liittyviä huomioita.
Purkukartoitus on vapaaehtoinen, mutta vahvasti suositeltava toimenpide,
joka tulisi suorittaa purkuhankkeen suunnitteluvaiheessa ulkopuolisen asiantuntijan johdolla. Purkukartoitus sisältää haitta-ainekartoituksen ja -tutkimuksen sekä purkumateriaaliselvityksen . Haitta-ainekartoituksella ja -tutkimuksella määritellään asbestin ja muiden haitallisten materiaalien sijainti rakennuksessa, niiden oikea purkamistapa sekä opastetaan vaarallisten jätteiden käsittelyssä. Asbestikartoitus on laillisesti pakollinen toimenpide, joka tulee suorittaa ennen vuotta 1995 rakennetuissa rakennuksissa saneerauksen tai purun yhteydessä. Lisää tietoa Asbestia sisältävän rakenteiden purkamisesta löytyy esimerkiksi valtion ympäristöhallinnon yhteiseltä verkkopalvelulta ympäristö.fi -sivustolta.
Purkumateriaaliselvitys sisältää arvion syntyvästä jätemäärästä, uudelleenkäytettävien osista sekä jätteen käsittelysuosituksista. Purkumateriaaliselvitys on yksi tärkeimmistä kiertotalouden vaiheista, koska sen avulla selvitetään, mitkä materiaalit ja rakenneosat ovat uudelleenkäytettäviä.
Lisäksi purkumateriaaliselvityksessä voidaan tehdä myös arvioita materiaalien ja rakennusosien arvosta, teknisestä kunnosta sekä materiaalin uudelleenkäytöllä tai kierrätyksellä aikaansaaduista ympäristöhyödyistä.
Purkukartoitus koostuu neljästä eri vaiheesta. Purkukartoituksen ensimmäisessä vaiheessa perehdytään purkukohteeseen liittyviin dokumentteihin ja rakennusasiakirjoihin. Dokumenttien pohjalta pyritään määrittelemään mahdollisemman kattavasti rakennuksen teknisiä ominaisuuksia ja käytettyjä materiaaleja. Toisessa vaiheessa suoritetaan kenttätutkimus, jossa tarkastellaan ensimmäisen vaiheen lähdeaineiston yhdenmukaisuutta todellisiin olosuhteisiin. Kenttätutkimuksessa voidaan suorittaa myös tarvittavia näytetutkimuksia eri materiaalien kunnosta ja haitallisuudesta. Lisäksi kenttätutkimuksessa tunnistetaan ja merkitään uudelleenkäytettävät osat. Kolmannessa vaiheessa arvioidaan purkumateriaalin määrä ja laatu ja purkukartoituksen neljännessä vaiheessa laaditaan purkumateriaalien käsittelysuositukset. Purkukartoituksen vaiheet kootaan yhteen purkukartoituksen loppuraportissa.
Rakennusta purettaessa syntyvä jäte tulisi valmistella pääasiallisesti uudelleenkäyttöön.
Jätehuollon etusijajärjestys määrittelee jätteen käsittelyhierarkian. Rakennuksen mahdollinen korjaus käyttöönottokuntoon vastaisi etusijajärjestyksen ensimmäistä vaihetta, koska silloin jätteen määrää olisi pystytty ehkäisemään tehokkaimmin. Rakennusta purettaessa tulisi vaiheen kaksi mukaan syntyvä jäte valmistella pääasiallisesti uudelleenkäyttöön. Haitallisia aineita sisältäviä materiaaleja ei tule käyttää uudelleen. Materiaalit, jotka eivät ole haitallisia ja joille uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, tulisi kierrättää eli jäte tulisi lajitella jätejakeiden mukaan jatkojalostettavaksi tai uusien materiaalien valmistusraaka-aineiksi. Jos jäte ei ole kierrätyskelpoista, tulisi se vaiheen neljä mukaan hyödyntää muulla tavoin. Jäte voidaan hyödyntää esimerkiksi energiana, jos se on polttokelpoista. Viimeisessä vaiheessa jäte on loppukäsiteltävä eli jäte sijoitetaan kaatopaikalle tai hävitetään polttamalla. Kaatopaikoille ei tule sijoittaa orgaanista jätettä tai muovia.
Kiertotalouden keskeisimmät haasteet ovat yleensä aika, raha ja tottumukset. Purkukartoituksen avulla voidaan ennakoida ja hallita purkutyöhankkeen aikataulua ja kustannuksia. Jätteiden uudelleenkäytöllä, kierrätyksellä ja lajittelulla voidaan säästää kustannuksissa. Esimerkiksi betonimurskeen hyödyntäminen omassa tai lähiseudun projekteissa voi vähentää kuljetus- ja materiaalikustannuksia. Jätteiden oikea lajittelu puolestaan voi vähentää jätemaksuja. Keskeisintä on kuitenkin huolellinen suunnittelu ja kohteen tutkiminen ennen purkutoimenpiteitä, jolloin pystytään parhaiten vaikuttamaan kiertotalouteen ja syntyvän purkujätteen määrään.
Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelijat Rene Perkonmäki ja Paula Salminen perehtyivät kesätyössään muun muassa rakennuksen purkujätteisiin ja niiden käsittelyyn. Tämä teksti on katsaus heidän tekemästään tutkimustyöstään.