Sanna Lindgren, Mari Kujala
Hallitus hyväksyi uuden rakentamislain maaliskuun alussa. Uusi rakentamislaki on tulossa voimaan vuoden 2025 alusta lähtien. Rakentamislain keskeisimmät tavoitteet ovat digitalisaation lisääminen ja päästöjen vähentäminen rakennusalalla. Uuden rakentamislain myötä rakennuslupaa hakiessa pakolliseksi on tulossa muun muassa ilmastoselvitys, joka sisältäisi rakennuksen hiilijalanjäljen arvioinnin. Rakennuslupavaiheessa tulisi laatia jo vanhastaan tutun energiaselvityksen lisäksi myös materiaaliseloste ja ilmastoselvitys. Muuttuuhan tuo rakennuslupa itsessäänkin. Rakentamislaki -nimen myötä rakennuslupaa kutsutaan jatkossa rakentamisluvaksi ja esimerkiksi lupakynnystä nostetaan ja lupahakemus muuttuu digitaaliseen muotoon.
Päästöt laskevat, piteneekö rakennuksen elinkaari.
Rakennuksen ilmastoselvitys ja vähähiilisyyden arviointimenetelmä ovat keskeinen osa tulevaisuuden rakennuksen vähähiilisyyden säädösohjausta. Rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmän avulla pyritään helpottamaan rakentamisen ilmastovaikutusten laskemista ja edistetään siirtymistä vähähiiliseen rakentamiseen. Päästöjen ja vähennysten mitattavuus on edellytys konkreettisten hyötyjen saavuttamiselle. Rakennusten on jatkossa täytettävä uudet olennaiset tekniset vaatimukset rakennuksen vähähiilisyydestä ja elinkaaresta. Rakentamislaissa ympäristövaikutusten osalta ohjataan hiilijalanjäljen määrää, helpotetaan korjattavuutta ja rakennusmateriaalien kierrätettävyyttä. Jatkossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota myös tekijöihin, joita ei voi varsinaisesti mitata, kuten rakennuksen muunneltavuuteen, monikäyttöisyyteen ja ylläpitoon. Näin voitaisiin mahdollistaa tulevaisuudessakin rakennuksen käytettävyys ja pitkä elinkaari. Nyt puhutaan paljon siitä, että rakennuksissa on ollut ongelmia jo muutaman vuoden kuluttua valmistumisesta ja esimerkiksi Helsingin kantakaupungin alueella on purettu paljon rakennuksia, jotka ovat alle 40 vuotta vanhoja. Tämä on ongelma, johon tulisi reagoida vahvemmin, jotta voisimme todella saavuttaa vähähiilisen, jopa hiilineutraalin rakennuksen.
Katsotaanko kristallipalloon?
Tulevaisuutta on hankalaa ennustaa. Tämä tulee esiin muun muassa rakennuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa, jossa väkisinkin joutuu tekemään oletuksia erilaisista muuttujista tai esimerkiksi hyödyntämään tulevaisuudesta luotuja skenaarioita, kun rakennuksen aiheuttamia päästöjä lasketaan seuraavalle 50 vuodelle. Meidän tulisikin entistä enemmän varautua tulevaisuuden epävarmuuteen rakentamalla rakennuksia, joiden on mahdollisuus muuttua tulevaisuuden tarpeiden mukaan. Tällä tavoin voisi asettaa edellytykset rakennuksen aktiiviselle käytölle vielä vuosikymmenienkin päähän. Onhan monissa kaupungeissa edelleen kiinteistöjä, jotka ovat palvelleet käyttäjiä lähes 100 vuotta ja rakennukset ovat edelleen aktiivisessa käytössä ja usein arvostettujakin.
Asuinalueet ovat muuttuvia, ihmisen elinkaari näkyy asuinalueen väestörakenteen muutoksissa vuosikymmenien vaihtuessa. Usein myös asuinalueen sosiaalinen rakenne on kytköksissä asuinalueen ikään. Ympäristövaikutusten vähentämisenkin kannalta olisi tärkeää luoda skenaarioita myös rakennuksen käytölle ja käyttäjille, ennustaa, mihin suuntaan alue voi muuttua ja luoda puitteet sille, että rakennus muuttuisi ihmisten ja muuttuvan ympäristön ehdoilla?
Tulevaisuuden muutokset asettavat haasteita tämän päivän suunnitteluun.
Yksipuolisella asuntokannalla on vaikutus alueen sosiaaliselle rakenteelle. Rakennukset vaikuttavat väestön sosiaaliseen rakenteeseen ja väestön sosiaalinen rakenne asuntokantaan, jo lisä- ja täydennysrakentamisella on vaikutusta väestörakenteen monipuolistumiseen. Heikosti ja yksipuolisesti suunniteltu alue kerää ympärilleen sosiaalisesti ongelmaisen väestöryhmän ja usein esimerkiksi rikollisuus alueella kasvaa, tämä vaikuttaa myös alueen houkuttelevuuteen ja maineeseen. Asuinalueen väestörakenteeseen vaikuttaa vahvasti myös kotitalouksien muuttuvat olosuhteet. Muun muassa perhetyypin koon, perheenjäsenten iän ja tulotason muutokset vaikuttavat ihmisten muuttoalttiuteen. Asuinalueen valintaan taas vaikuttavat alueen sijainti, alueella sijaitsevien asuntojen koko, ympäristö, alueen palvelut ja maine.
Rakennusten ja asuinalueen yhteisvaikutusten lisäksi toinen merkittävä tekijä, joka aiheuttaa haasteita rakennuksen suunnitteluun, on muuttuva ilmasto ja sääolosuhteet. Ilmastonmuutoksen myötä maaperän ominaisuudet muuttuvat ja tulvavaarat lisääntyvät. Ilmaston lämmetessä kesäpäivät muuttuvat kuumemmiksi ja se aiheuttaa haasteita niin asuinalueen viihtyisyyteen kuin asumisen viihtyisyyteen. Lisääntyvät sateet ja kuumuus lisäävät vaatimuksia myös rakenteiden toimivuuteen ja rakennuksen ylläpitoon. Yhteistä näille kaikille on se, että ne tuovat lisäpaineita suunnitteluun rakentamisen laadun ja käytettävyyden suhteen.
Hiilineutraalia rakentamista laadusta tinkimättä
Koska tiedostamme, mitkä eri tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten tietyn alueen väestörakenne elää, voisimme niin alue- kuin itse yksittäisen rakennuksen suunnittelulla vaikuttaa siihen, että asuinalue pysyy heterogeenisenä, ympäristö houkuttelevana, palveluja on tarjolla väestön tarpeen mukaan ja rakennus vastaa tuleviin ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Meidän tulisikin ajatella vähäpäästöistä rakentamista kokonaisvaltaisesti kestävänä. Päästöjen vähentämisen lisäksi ja käsi kädessä hiilijalanjälkilaskennan kanssa, meidän tulisi nostaa rakentamisen laatu ja taso korkeammalle, mahdollistaa se, että rakennuksen käyttöaste pysyy korkeana ja että rakennus on käytössä pitkään, paljon pidempään kuin nyt purettavat rakennukset. Eihän rakennus, jonka elinkaari on kovin lyhyt tai se ei ole käyttökelpoinen, voi olla myöskään hiilineutraali.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.