Sanna Lindgren
Asuntomessut järjestettiin tänä vuonna Naantalissa. Naantalin metsäinen rinnetontti upeine merenlahtineen antoivat hienot puitteet asuntomessuille. Seuraavassa on kuvasatoa ja mielenkiintoisimpia huomioita asuntomessuilta LVI-insinöörin näkökulmasta.
Ensimmäisenä alueella kiinnitti huomiota siihen, ettei asunnoissa ollut oikeastaan yhdessäkään kunnon pihaa, mutta metsä tuli silti syliin lähes jokaisen kodin takapihalla. Rinteellä sijaitsevien rakennusten ikkunoista avautuivat upeat maisemat. Tuntuikin, että näissä asunnoissa on tarkoitus sekä asua arkea että viettää leppoisia lomapäiviä.
Jokaisesta rakennuksesta oli talon edessä perinteinen infokyltti, joka antoi tietoa kohteesta vain pintaraapaisuna. Onneksi kysymällä tietoa irtosi kosolti enemmän.
Rakennusmateriaalien ympäristövaikutuksista ei kerrottu syvällisempää tietoa
Energiasta ja ympäristövaikutuksista kiinnostuneena keskustelut lähtivät liikkumaan aina rakennuksen lämmitykseen ja materiaalien vähähiilisyyteen. Kohteiden hiilijalanjäljestä oli saatavilla kovin vähän tietoa. Honkarakenteen edustajalta kysyttäessä sain kuulla, että tuotannon ympäristövaikutuksia ja rakentamisen kestävyyttä on yrityksessä mietitty, vaikkei asuntomessukohteen hiilijalanjälkeä oltukaan arvioitu. Puun kohdalla hiilijalanjälkilupauksia on helppo tehdä, sillä puu sitoo kasvaessaan hiilidioksidia, joka varastoituu rakennusmateriaaliin pitkäksi ajaksi. Sen vuoksi olisi tärkeää myös varmistaa, että rakennusmateriaalin laatu ja kestävyys on sellainen, että tuotetta voidaan käyttää rakennusmateriaalina mahdollisimman pitkään.
Alueen suhteen asuntomessuilla oli selkeästi mietitty biodiversiteetin vahvistamista, mikä näkyi alueella muun muassa viherkatoissa ja luonnon niityissä. Muutenkin alueelta välittyi tunnelma, että rakentamista oli tehty luonnon ehdoilla ja rakentamisen aikana myllätty maa oli laitettu kuntoon alueen kasvillisuuteen soveltuvalla tavalla, uudella kuntalla.
Kohti energiaomavaraisuutta pyrkiminen oli monien kotien kantava teema
Moneen rakennukseen oli asennettu aurinkosähköjärjestelmä. Mielenkiintoisimpia kohteita oli esimerkiksi rivitalokokonaisuus, jossa kodit olivat kaikki vuokra-asuntoja. Erityisesti kohteessa kiinnosti vuokratalojen lämmitys- ja aurinkosähköjärjestelmä. Esitteet osasivat kertoa, että rivitalojen aurinkosähköjärjestelmä ja lämmitysjärjestelmä mahdollisti korkean energiaomavaraisuusasteen. Paneelien arvioitu kokonaisteho on esitteen mukaan n. 50 kWp ja vuosituotto arviolta 37 000 kWh. Esitteessä kerrotaan myös, että aurinkovoimalan mahdollistama hiilidioksidipäästöjen vähenemä on noin 5000 kg vuodessa, tosin sitä, miten päästövähenemä on laskettu, ei tarkemmin kerrota. Lämmitysjärjestelmänä taloyhtiössä oli maalämpö ja aurinkosähköjärjestelmän avulla tuotetaan sähköä muun muassa lämminvesivaraajan tarpeisiin ja sähköauton lataukseen. Mahdollisesti ylijäävää sähköä voidaan varastoida akkuihin. Teknisessä tilassa pääsi myös lähemmin tutustumaan kohteen järjestelmiin.
Toinen mielenkiintoinen kohde oli Torppa Rauhala, jonka energiaomavaraisuus oli esitteiden mukaan myös korkealla tasolla. Lämmitysjärjestelmänä kohteessa oli rivitalokohteen tavoin maalämpöpumppu. Tämän lisäksi kohteeseen oli asennettu 18 paneelin aurinkosähköjärjestelmä. Paneelien arvioitu vuosituotto on n. 5 900 kWh. Järjestelmään kohdistuu varjostuksia erityisesti aamulla, jolloin se normaalisti heikentää koko järjestelmän tuotantoa merkittävästi. Järjestelmän jokaiseen paneeliin oli asennettu oma optimoija, jolloin jokainen järjestelmän moduuli voi tuottaa enimmäismäärän energiaa, eikä varjostukset tai esim. likaisuus vaikuta koko järjestelmän tehoon vaan vain yksittäisen paneelin tuottoon.
80-luvun tuulia
Monet talot olivat melko samanlaisia ratkaisuiltaan. Mikä itseäni yllätti asuntojen pohjaratkaisuissa, olivat pienet huoneet ja kapeat, jossakin kohteissa myös hämärät, käytävät. Lisäksi muutaman rakennuksen julkisivuratkaisut lennättivät tunnelmat suoraan 70–80-luvun vaihteeseen tasakattoineen ja olemattomine räystäineen.
Kuvat : Sanna Lindgren