Sanna Lindgren ja Jenni Nurmi
CREON-konferenssin puheenvuoroissa nousi esiin uudelleenkäytön ja kierrätyksen välinen suhde. Usein sanotaan, että uudelleenkäyttö on aina parempi ratkaisu kuin kierrätys. Periaatteessa ajatus on ymmärrettävä. Jos tuote tai rakennusosa voidaan säilyttää mahdollisimman lähellä alkuperäistä käyttötarkoitustaan, säilyy myös enemmän siihen sitoutunutta työtä, energiaa ja materiaaliarvoa.
Silti asia ei ole aina näin yksinkertainen.
Myös RETAKE-hanke tuo esiin sen, ettei uudelleenkäyttö automaattisesti ole vähäpäästöistä vain siksi, että kyse on uudelleenkäytöstä. Ratkaisevaa on, mitä rakennusosalle joudutaan tekemään ennen seuraavaa käyttökohdetta. Joudutaanko sitä kunnostamaan, testaamaan, muokkaamaan, kuljettamaan pitkiä matkoja tai varastoimaan pitkään? Soveltuuko se aidosti uuteen käyttötarkoitukseen? Mitä sen tilalla olisi muuten käytetty?
Näihin kysymyksiin ei voi vastata pelkän periaatteen perusteella. Tarvitaan elinkaariajattelua ja elinkaariarviointia, jotta vaikutuksia voi myös mitata.
LCA:n merkitys korostuu juuri tässä. Kiertotalouden ratkaisuja ei pitäisi arvioida vain sen perusteella, että materiaali kiertää. Pitäisi myös tarkastella, vähenevätkö päästöt, väheneekö energiankäyttö ja syntyykö ratkaisusta arvoa asiakkaalle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Siksi RETAKE-hankkeessakin teemme laskentaa, jossa oikeiden tuote-esimerkkien kautta avaamme uudelleenkäytön todellisia ympäristövaikutuksia ja energiankäyttöä.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kiertotaloutta pitäisi tarkastella epäilevästi vain ongelmien kautta. Päinvastoin. Mitä vakavammin kiertotalous otetaan, sitä parempaa arviointia se tarvitsee. Laskenta ei ole kehityksen jarru, vaan keino tunnistaa ne ratkaisut, jotka todella vievät rakentamista kestävämpään suuntaan. Faktoihin perustuva, läpinäkyvä laskenta auttaa parhaiden ja vaikuttavampien kiertotalousratkaisujen markkinakelpoisuutta. Hinnan lisäksi tehdään näkyväksi myös ympäristövaikutukset niin hyvässä kuin pahassa.
Samalla laskennan oletuksilla on iso merkitys. Jos oletetaan liikaa tai rajataan tarkastelu liian kapeaksi, voidaan helposti päätyä tilanteeseen, jossa ratkaisu näyttää hyvältä paperilla, vaikka todellinen hyöty olisi epävarmempi. Siksi on tärkeää tarkastella avoimesti esimerkiksi järjestelmärajoja, kuljetuksia, varastointia, kunnostusta, käyttöikää ja sitä, mitä vaikutuksia uudelleenkäytöllä oikeasti vältetään.
Vähähiilisyyden kannalta kiinnostava ajatus oli myös päästömallinnus, jossa voidaan erottaa vältettävissä olevia ja vaikeammin vältettäviä päästöjä. Tämä on tärkeä näkökulma, koska kaikki päästöt eivät ole samanlaisia päätöksenteon kannalta. Osa päästöistä voidaan vähentää suoraan paremmilla ratkaisuilla, osa vaatii laajempaa järjestelmätason muutosta. Jos nämä käsitellään yhtenä kokonaisuutena, on vaarana, että ohjaus jää liian yleiselle tasolle.
Keskustelujen myötä nousi mieleen myös se, kuinka paikallista kiertotalous lopulta on. Vaikka rakentaminen toimii osana globaalia taloutta, rakennusosien uudelleenkäyttö vaatii usein hyvin paikallisia ratkaisuja. Materiaalien täytyy löytyä oikeaan aikaan, oikeasta paikasta ja oikeaan tarpeeseen.
Tämä tekee asiasta kiinnostavan, mutta myös vaikean. Kiertotalous ei ole vain materiaalivirtojen ohjaamista, vaan myös ajoituksen, logistiikan, tiedon ja luottamuksen hallintaa.
Päivän aikana sivuttiin myös kulttuuriperintöä ja rakennusten säilyttämistä. Se oli tärkeä muistutus siitä, että kestävyys ei ole vain hiilijalanjälkeä tai materiaalitehokkuutta. Rakennuksiin liittyy myös muistia, merkityksiä ja jatkuvuutta. Kulttuurinen jatkuvuus on osa kestävyyttä, vaikka sitä on vaikeampi mitata kuin päästöjä tai energiankulutusta.
Tämä on tärkeä näkökulma myös LCA:n rinnalla. Elinkaariarviointi antaa välineitä ympäristövaikutusten tarkasteluun, mutta se ei yksin tavoita kaikkea sitä arvoa, jota rakennuksiin liittyy. Siksi määrällisen arvioinnin rinnalle tarvitaan myös laadullista ymmärrystä siitä, mitä rakennuksilla säilytetään ja millaisia merkityksiä niihin liittyy.
Lisäksi kiinnostava nosto puheenvuoroissa liittyi biodiversiteettijalanjälkeen. Rakennusalan ympäristövaikutuksista puhutaan edelleen usein hiilen kautta, mikä on ymmärrettävää, mutta samalla liian kapeaa. Jos kiertotalouden ratkaisuja halutaan arvioida aidosti kestävyyden näkökulmasta, mukaan täytyy vähitellen saada myös muita vaikutuksia.
Hiilijalanjälki on tärkeä mittari, mutta se ei yksin riitä kuvaamaan rakentamisen ympäristövaikutuksia. Materiaalien käyttö, maankäyttö, luonnonvarojen kulutus ja vaikutukset luontoon liittyvät kaikki samaan kokonaisuuteen. Tässäkin elinkaariajattelu voi auttaa, kunhan tarkastelu ei kavennu vain yhteen indikaattoriin.
Kiertotalous ei saa olla itseisarvo. Sen pitää olla väline vähähiilisempään, resurssiviisaampaan ja kestävämpään rakentamiseen.
Juuri siksi sitä pitää tarkastella kriittisesti, mutta rakentavasti. Kehitystä ei pidä hidastaa, vaan hyvät ratkaisut pitää tunnistaa paremmin. Kiertotalous siirtyy juhlapuheista työmaalle vasta silloin, kun se kestää myös käytännön, laskennan ja päätöksenteon tarkastelun.
Vastuu artikkelissa esitetyistä näkemyksistä on yksinomaan kirjoittajilla.
RETAKE Rakennusalan energiatehokkaat takaisinottomallit kierto- ja elinkaaritaloudessa -hanke on EAKR Euroopan aluekehitysrahasto (2021-2027) rahoittama hanke. Työpajat ja teksti ovat RETAKE- -hanketta, jonka tavoitteena on pidentää rakennusten ja rakennustuotteiden elinkaarta sekä edistää rakennusalalle uudenlaisia, kiertotalouteen perustuvia liiketoimintamalleja.